Toisen maailmansodan suuresta evakuointioperaatiosta kertovan elokuvan suomalaisen nimen pitäisi itse asiassa olla Dunkerque, sillä sitä nimeä meillä käytetään rannikkokaupungista, joka sijaitsee Belgian ja Ranskan rajalla. Elokuvan nimi on kuitenkin jätetty englanninkieliseen Dunkirk-muotoon.
Saksalaiset valtasivat Dunkerquen alkukesästä vuonna 1940. Se oli suuri tappio liittoutuneille, ja sitä seurannut evakuointioperaatio oli ratkaisevan tärkeä sodan jatkon kannalta. Kaupungista evakuoitiin yli 300 000 sotilasta ja kuljetettiin Isoon-Britanniaan.
Christopher Nolanin elokuva kuvaa operaatio Dynamoksi nimitettyä evakuointia kolmesta eri näkökulmasta: maalta, mereltä ja ilmasta. Tarinan rakenne on kiinnostava, sillä kolme eri näkökulmaa etenee rinnakkain, mutta ne kattavat eri mittaiset jaksot. Maavoimien sotilaista kertova osuus kestää viikon, merelle sijoittuvat tapahtumat päivän ja hävittäjälentäjien tarina tunnin. Tarinoiden ajallinen kesto on siis suhteutettu siihen, miten nopeasti kukin joukko etenee. Lopussa kolme tarinalinjaa yhdistyy.
Kuten kaikki Nolanin ohjaustyöt, myös Dunkirk on upean näköinen elokuva. Kuvauksesta vastaa alansa mestari Hoyte van Hoytema, joka teki Nolanin kanssa yhteistyötä myös Interstellarissa. Dunkirk kuvattiin 65-millisellä filmillä ja IMAX-kalustolla, ja se on niitä elokuvia, jotka kotikatsomossa eivät välttämättä pääse täyteen loistoonsa. Se on iso tarina kaikessa merkityksessä ja visuaalinen elämys samalla tavalla kuin vaikkapa David Leanin mestariteokset.
Useammassakin Nolanin elokuvassa mukana ollut Hans Zimmer on säveltänyt jälleen kerran upeaa musiikkia ja kauniita melodioita, jotka antavat kerronnalle syvyyttä.
Sotaelokuvaksi Dunkirk ei kuvaa kovinkaan paljon taisteluita, eikä vihollisen joukkoja juuri näy. Varsinainen taisteluvaihe on tavallaan ohi jo elokuvan alkupuolella, ja sen jälkeen keskitytään evakuointioperaatioon.
Tarinassa ei ole yhtä selkeätä päähenkilöä. Hahmokaartiin kuuluu muun muassa nuoria sotilaita (Fionn Whitehead ja One Direction -bändin Harry Styles), laivaston upseeri (Kenneth Branagh), siviiliveneen kippari (Mark Rylance) ja ilmavoimien lentäjä (Tom Hardy). Näyttelijät ovat hyviä, mutta tavallaan varsinainen tähti on Christopher Nolan, joka on luonut yhden viime vuosien parhaista elokuvista.
Liittoutuneet voittivat lopulta sodan, mutta Nolan ei selvästikään ole halunnut tehdä elokuvaa voittajista tai sankareista. Dunkerquen tapahtumista syntyy silti ihme ja sankarillinen saavutus, vaikka kyse on vetäytyvistä sotajoukoista. Nolan antaa tilaa myös siviilijoukoille, joiden osuus operaatioissa oli merkittävä. Dunkirk on uljas elokuva, mutta siitä puuttuu turha yltiöisänmaallisuus tai pateettisuus.
Dunkirk esitetään Suomen tv-ensiesityksenä Subilla lauantaina 29.02.2020 klo 21.00. Katso traileri alta.
