Alussa näytetään perinteistä lapsiperhearkea. 6-vuotias Asoto harjaa hampaitaan, loikoilee äitinsä Satokon (Hiromi Nagasaku) sylissä ja kysyy lasten viisaita ja ikiaikaisia kysymyksiä. Lapsi ilahtuu, kun isäkin (Arata Iuri) pääsee viemään häntä päiväkotiin.
Sitten puhelin soi. Linjan toisessa päässä on Hikari (Aju Makita), joka kertoo haluavansa lapsensa takaisin.
Japanilaisohjaaja Naomi Kawase muistetaan erityisesti vuoden 2015 elokuvastaan Kirsikkapuiden alla. Äidit kuvaa adoption ja teiniraskauden teemoja sekä äitiyden eri muotoja. Hienossa kuvauksessa valo on usein läpikuultavaa, ja kirsikkapuut ja pauhaava meri nostetaan kauniisti esille. Elokuva on kuvattu lyyrisin ja kauniin vedoin. Se on kuitenkin paikoitellen piinallisen hidastempoinen.
Satokoa järkyttäneen puhelinsoiton jälkeen siirrytään takaumaan Satokon ja hänen aviomiehensä Kiyokazun yrityksistä saada lapsi. Pariskunta käy läpi rankkoja hedelmöityshoitoja. Eräänä päivänä he törmäävät sattumalta televisiota selatessaan dokumenttiin Hiroshiman lähistöllä sijaitsevasta Baby Baton -orpokodista, jossa huolehditaan teini-ikäisenä raskaaksi tulleista äideistä ja etsitään näiden lapsille adoptiovanhempia. Baby Batonin kautta pariskunta adoptoi Hikarin poikavauvan.
Seuraava jakso elokuvasta on omistettu Hikarin tarinalle. Hikari tulee raskaaksi ensimmäiselle poikaystävälleen. Hän ei haluaisi luopua lapsestaan, mutta hänen perheensä painostaa häntä siihen. Lapsen syntymän jälkeen Hikari ajautuu hanttihommiin.
Elokuvan käännekohta on Hikarin puhelu Satokolle, jossa hän vaatii lastaan takaisin tai vaihtoehtoisesti rahaa. Muuten hän paljastaisi kaikille lapsen olevan adoptoitu. Tapahtumasta muodostuu jännitysnäytelmä, sillä Hikari on tutustunut työpaikassaan häntä huijanneeseen tyttöön. Katsoja tai Asaton vanhemmat eivät tiedä, onko soittaja Hikari vai tyttö, johon tämä on luottanut.
Elokuvan herkkä kerronta on kaunista, ja Aju Makita tekee erityisen hienon roolin Hikarina. Kerrontaratkaisu, jossa Satokon ja Hikarin tarinat esitetään peräkkäin ei ehkä kuitenkaan ole kaikista onnistunein. Lisäksi elokuvassa heitetään ilmoille useita kysymyksiä, joihin jätetään vastaamatta ja jotka jäävät siksi vaivaamaan.
Kawasen elokuvan tarina perustuu Mizuki Tsujimuran romaaniin. Teiniraskaudet ja kyvyttömyys saada omia biologisia lapsia ovat edelleen tabuaiheita Japanissa, ja näitä teemoja elokuva käsittelee hienosti. Sivujuonteena käsitellään myös tuloeroja ja naisten erilaisia lähtökohtia äitiyteen. Elokuva näyttää hienosti, että vanhemmuus ei ole vain biologiaa.
Susanna Bono