Annette

/ / / GENRE , ENSI-ILTA 29.12.2021 TÄHDET

A Star Is Born -tyyppisen julkkissuhteen romanttisesta toksiseksi kääntävä musikaali ei varmaan ole kaikkien makuun, mutta musikaalien ja persoonallisen elokuvan ystäville – ja erityisesti Sparks-faneille – se on herkkua.

Amerikassa syntyneet mutta 1970-luvulla Englantiin muuttaneet veljekset Ron ja Russell Mael ovat tehneet yhdessä musiikkia 1960-luvun lopulta lähtien. Vuodesta 1972 heidät on tunnettu Sparks-yhtyeenä, joka on vuosikymmenien saatossa saanut aikaiseksi joitakin listahittejä mutta ennen kaikkea uskollista kulttiseurantaa.

Sparksin kappaleille tyypillistä on, että ne perustuvat usein jollekin hokemalle, josta kasvatetaan hengästyttävä pop-sinfonia. Tavallisten lemmenluritusten sijaan niiden usein täyteen ahdetut sanoitukset tuntuvat kertovan tragikoomisia tarinoita. Se tuntuu pätevän myös Annette-elokuvaan, joka perustuu veljesten alkuperäistarinaan ja sisältää heidän musiikkiaan.

Annetten eriparisina rakastavaisina nähdään Marion Cotillardin esittämä oopperalaulaja Ann Desfranoux ja Adam Driverin näyttelemä stand-up-koomikko Henry McHenry. Kummankin ura on mukavassa nousukiidossa, vaikka Henry tuntuu suhtautuvan alentuvasti Annin ammattiin, jossa klassinen sopraano ”kuolee ja kumartaa, kuolee ja kumartaa”.

Toisaalta Henry tuntuu suhtautuvan alentuvasti vähän kaikkeen. Hänen vihaiset ja suorastaan vihamieliset stand-up-keikkansa koostuvat yleisön provosoimisesta nauramaan asioille, jotka eivät välttämättä ole hauskoja. Suuri yleisö ei kuitenkaan saa tarpeeksi romuluisen Henryn ja lintumaisen Annin nopeasti etenevästä liitosta, ja siinä istutetaan tarinan tragedian siemen.

Kolmas tärkeä hahmo on tarinan loppupuolella tärkeämpään asemaan nouseva Annin säestäjä. Tätä esittää Rillit huurussa -sarjan Howard Wolowitzina tunnettu Simon Hedberg.

Kaunottaren ja hirviön liitto kohottaa Annin uran entistä hurjempaan nousuun, ja Henry joutuu ottamaan enemmän vastuuta yhteisestä kodista sekä pariskunnan oudon äänettömästä Annette-vauvasta. Julkisuuden myötä Henrykin saa yleisöä, mutta ei sellaista, johon hän on tottunut. Klubit muuttuvat isoiksi saleiksi, kun yleisö saapuu katsomaan korkeakulttuuri-Annin karkeaa miestä. Moiset katsojat eivät välttämättä halua tulla provosoiduksi, ja lopputuloksena on avoimeksi yhteenotoksi kääntyvä julkinen romahdus.

Peräti kolmeen kertaan filmatisoitu Tähti on syttynyt -tarina kertoo toisiinsa rakastuvista mutta urallaan eri suuntiin matkaavista esiintyjistä. Viimeksi se nähtiin vuoden 2018 A Star Is Born -menestyksessä, jossa Lady Gaga ja Bradley Cooper vaihtavat osia mitä menestykseen tulee. Tarinaan kuuluu, että toisen on heittäydyttävä marttyyriksi ja uhrauduttava, jotta toinen voi kukoistaa (ja on ilmeisesti tuomittu loppuikänsä julkisesti palvomaan niin ajattelevaista puolisoaan).

Annette ei kuitenkaan valitse moista yleisöön menevää mutta lipevää reittiä. Siinä päähenkilöiden rakkaus kyllä säilyy, mutta se muuttuu myrkylliseksi. Lopussa ei ole edes moraalista voittajaa, kun uhrikin on valmis käyttämään Annette-pienokaista kostonsa välineenä.

Sparks suunnitteli Annettesta alunperin kiertueella kokonaisuutena esitettävää teema-albumia, mutta sen organisoiminen vierailevine tähtineen osoittautui liian työteliääksi ja kalliiksi. Ideaan tarttui myös omia polkujaan kulkeva ranskalaisohjaaja Leos Carax, joka aikaisemmin oli skipannut duon idean Ingmar Bergman -teemaisesta yhteistyöstä. Caraxin elämänkäänteistä kymmenisen vuotta sitten tietävä saattaa nähdä elokuvassa yhtymäkohtia niihin. Sitä korostaa, että Carax on omistanut elokuvan omalle Nastya-tyttärelleen, joka myös nähdään elokuvan alussa.

Annette on siis musikaali, ja vieläpä sellainen, jossa satunnaisten laulu- ja tanssipurskahdusten sijaan osa tarinankuljetuksesta ja hahmojen välisestä dialogista käydään laulaen. Ei ihan Les Misérablesin tapaan, jossa koko libretto lauletaan, mutta ei paljon puutukaan. Se ei varmasti ole kaikkien makuun, mutta musikaalien ystäville luvassa on jotain uutta ja erilaista – ja ihastuttavaa, vaikka laulullisesti isot tykit käytetäänkin tarinan alkuvaiheessa.

Homman käynnistävä So May We Start on mainio pehmeä lasku elokuvan outoon maailmaan, mutta jos jalka ei sen tahdissa lähde hakkaamaan rytmiä, katsoja on todella pulassa seuraavan yli kahden tunnin ajan. Pian seuraava We Love Each Other So Much on yhtä aikaa pastissi musikaalien lemmenlurituksista ja koskettava, aito ja hieman pelokas rakkaudentunnustus. Myöhemmin musiikin lomassa kuullaan pieniä pätkiä myös Sparksin aikaisemmasta tuotannosta.

Jouni Vikman


YouTube video