Decision to Leave

Taattua laatua eteläkorealaiselta mestarilta, jonka tyyli on kypsynyt varmaksi ja klassiseksi. Omaperäinen ja viihdyttävä draamajännäri. (Ikäraja K-12)

25.1.2023 17:01
MAA VUOSI GENRE , ENSI-ILTA 27.01.2023

Eteläkorean lahja elokuvamaailmalle palaa varmoin ottein. Ainakin toistaiseksi Park Chan-wook muistetaan parhaiten Cannesin jury-palkinnon voittaneesta Oldboysta (2003) ja eroottisesta jännärihelmestä The Handmaiden (2016). Tapansa mukaan Park yhdistää draamaan jännityksen aineksia, mutta toisin kuin aiemmin mainitut nykyklassikot Decision to Leave on lähempänä perinteistä draamatrilleriä ja paikoin jopa noir-elokuvaa.

Uusin elokuva on jollakin lailla kypsempi ja rauhallisempi kuin edeltäjänsä, mutta kierroksia ja kieroutuneisuutta siitä ei silti puutu. Decision to Leave henkii samanlaista rauhallisuutta ja varmuutta kuin Parkin muutaman vuoden takainen minisarja, John le Carré -filmatisointi The Little Drummer Girl (2018).

Elokuvan lähtöasetelmassa vuorikiipeilijä putoaa jyrkältä kalliolta kuolemaansa. Pätevä mutta uniongelmista kärsivä etsivä Hae-joon (Park Hae-il) aloittaa tutkimukset. Vuorikiipeilijä paljastuu eläköityneeksi maahanmuuttoviraston työntekijäksi. Hänen nuori leskensä, kiinalainen maahanmuuttaja Sea-rae (Tang Wei) vaikuttaa tunteettomalta edesmennyttä miestään kohtaan, mikä on yksi syy, joka tekee leskestä epäillyn.

Hae-joon alkaa tutkia Sea-raeta enemmän samalla viehättävään naiseen ihastuen. Paljastuu, ettei kuolemassa ole leskelle mitään uutta.

Karismaattinen Park Hae-il on vähäeleisessä roolissaan loistava kuten myös leskirouvana nähtävä kiinalaistähti Tang Wei, joka muistetaan erityisesti Ang Leen Lust, Cautionista.

Yksi Decision to Leaven kantavista ja koskettavimmista teemoista on kaipaus. Sitä voi olla yksin, vaikka olisi yhdessä, mikä pätee oikeastaan kaikkiin elokuvan henkilöhahmoihin. Yksin oleminen sattuu, mutta toisaalta toinen voi satuttaa kahta kauheammin.

Decision to Leave voisi olla Bong Joon-hon mestarillisen Memories of Murderin (2003) sisarteos, vaikka Park onkin Bongia totisempi tekijä. Molemmissa samanhenkinen, synkeä Korea toimii rikoksen ja rangaistuksen kosteana näyttämönä.

Käsikirjoitus on taattua laatua, eikä Park päästä katsojaa kohtausten edelle. Hän pysyy ohjaksissa elokuvan symboliseen loppuun asti. Ainekset eivät ehkä ole omaperäisimmät, mutta Parkin kyky käyttää jopa kliseisiä yksityiskohtia rakennuspalikoina toimii. Juoni etenee ennalta-arvaamattomasti, vaikka välillä uskoisi tietävänsä mitä seuraavaksi tapahtuu.

Park Chan-wook on todellinen tarinankerronnan mestari käsikirjoittajana mutta erityisesti ohjaajana. Tapa, jolla hän näyttää kohtaukset katsojalle on omaperäinen ja kiinnostava – vaikka tämäkin elokuva kestää lähes kaksi ja puoli tuntia, aika menee nopeasti. The Handmaidenin tapaan elokuva on viimeisen päälle tyylitelty. Paikoin se tuo mieleen jopa Melvillen Ajojahdin (1967) vaikka elokuvilla ei olekaan mitään yhteistä.

Park palkittiin Decision to Leavesta ansaitusti Cannesin elokuvajuhlien parhaan ohjaajan palkinnolla. Elokuvalle povattiin myös parhaan kansainvälisen elokuvan Oscar-ehdokkuutta. Se pääsikin kisassa shortlistille asti, mutta ei enää lopullisten ehdokkaiden joukkoon.

Yksi asia kuitenkin on varmaa: voitti Park Chan-wook urallaan palkintoja tai ei, hän tulee olemaan yksi aikakautensa tärkeimmistä ja omaleimaisimmista elokuvantekijöistä. Persoonallinen elokuva on jäljittelemätön, tusinatavaraa voi tehdä kuka tahansa.

Jesse Raatikainen

Decision to Leave -elokuvan traileri

Lisää luettavaa