Hypnotisoija

GENRE ENSI-ILTA 12.10.2012 TÄHDET

Pohjoismaisia dekkareita on filmatisoitu viime vuosina nopealla tahdilla. Naapurimaista on saapunut teattereihin Stieg Larssonin Millenium-trilogia, Jo Nesbøn Headhunters, Jens Lapiduksen Rahalla saa ja Jan Guilloun Hamilton – Kansakunnan puolesta. Suomessa on filmatisoitu sarjatuotanto-Vareksien ohella Matti Yrjänä Joensuun Harjunpää ja pahan pappi.

Hypnotisoija pohjaa Lars Kepler -kirjailijanimen takaa löytyvien Alexander ja Alexandra Ahnodorilin menestysdekkariin. Elokuva on päällisin puolin hyvin samankaltainen kuin edellämainitut: visuaalisesti tyylitelty, ”kansainvälisen” näköinen jännityspala.

Päähenkilö on suomalaistaustainen rikoskomisario Joona Linna (Tobias Zilliacus), joka selvittää Tukholmassa raa’asti murhatun perheen kohtaloa. Ainoa selviytyjä on teini-ikäinen Josef, joka on koomassa.

Linna yrittää saada lääkäri Erik Maria Barkin (Mikael Persbrandt) hypnotisoimaan pojan, jotta tämä voisi kuvailla murhaajan. Barkilla on hypnotisoinnin parissa synkkä menneisyys, joka on saanut hänet lopettamaan alalla. Sankarin elkein hän kuitenkin auttaa Linnaa, ja joutuu perheensä kanssa osaksi rikosvyyhtiä.

Elokuva syöksähtää välittömästi tapahtumien keskiöön, ja hengästyttävän alun jälkeen rytmi putoaa laahaavan hitaaksi. Samanlainen vuoristorata jatkuu pitkin elokuvaa.

Poukkoileva rytmitys on heikkous, sillä yksi tärkeimmistä ominaisuuksista trillerille on mukaansatempaava, kiehtovasti aukeava ja syvenevä tarina. Vauhdikkaan alun jälkeen Hypnotisoijasta katoaa kaikki imu. Tarinankuljetus on kömpelöä, ja sitä katkovat irralliset henkilödraamaa luotaavat kohtaukset.

Hypnotisoijan juoni on trillereidenkin logiikkaa jännityksen nimissä venyttävässä genressä älytön ja typerä. Kun huvittava tarina yhdistyy vielä muotokielen paisuttelevaan melodramaattisuuteen ja ryppyotsaisuuteen, on jälki välillä tahattoman koomista katseltavaa.

Suomalainen Tobias Zilliacus ei saa persoonattomasta päähahmosta kummoista suoritusta irti, ja päähenkilöksi nousee Hamiltonissa nimihahmona nähty Mikael Persbrandt. Lena Olin ylinäyttelee antaumuksella hypnotisoijan vaimona.

Ruotsin menestyneimmän nykyohjaajan Lasse Hallströmin ohjaus on päällisin puolin kelvollista. Kamera liikkuu sulavasti ja heiluu toimintakohtauksissa. Kuvakulmat ovat taidolla sommiteltuja. Jousimusiikki pakahduttaa draaman aikana, ja kolkko ambient-kolina kylmää jännittävinä.

Draamoistaan (Gilbert Grape, Pieni suklaapuoti) tuttu ohjaaja on kuitenkin ajoittain selvästi poissa mukavuusalueeltaan. Jännittävät hetket koostuvat mielikuvituksettomasta kauhusäikyttelystä.

Parhaiten lajityypin vieraus näkyy elokuvan verisinä hetkinä, jotka muistuttavat lähinnä halvoista slasher-elokuvista. Tosin yhdistettynä aikaisemmin mainittuun tahattomaan komikkaan syntyy välillä camp-henkisen riemukkaita hetkiä.



Elokuvatraileri Filmtrailer.com in kanssa

Aiheeseen liittyvät elokuvat