Mad Max: Fury Road

/ GENRE ENSI-ILTA 15.05.2015 TÄHDET

Australialaisen George Millerin käytännössä ensimmäinen ohjaus oli muutamalla sadalla tuhannella dollarilla tuotettu vuoden 1979 pienimuotoinen mutta energinen, yhteiskunnallisten rakenteiden romahtamisen jälkeiseen lähitulevaisuuden Australiaan sijoittuva kostotarina Mad Max. Indie-elokuvasta muodostui maailmanlaajuinen hitti, ja Millerin vuoden 1981 jatko-osa Asfalttisoturi maksoi jo muutaman miljoonan.

Mad Max ja erityisesti Asfattisoturi ovat määritelleet niiden jälkeistä postapokalyptista toimintaa siinä määrin, että jopa Millerin kolmas Mad Max -elokuva, Mad Max – Ukkosmyrsky (1985) tuntui jo hieman jääneen niiden vangiksi. Sekin toimi silti edelleen kiitettävästi ja sulki Mad Maxin tarun jonkinasteisella toiveikkuudella.

Max ja hänen tekniikasta riisuttu mutta silti sillä rehvasteleva maailmansa jätti kuitenkin nälän nähdä lisää. Tieto George Millerin paluusta sankarin uutuusseikkailun ohjaksiin herätti siis riemua – mutta myös pelkoa: Mad Maxien jälkeen mies on tehnyt hyvin kirjavan kattauksen draamaa ja lastenelokuvaakin. Nyt kun Mad Max: Fury Road on nähty, voi sanoa, ettei se ole täydellinen elokuva. Se on kuitenkin täydellinen elokuva omassa lajityypissään.

Tuotantohommiensa ja muun muassa Happy Feet -pingviinianimaatioittensa jälkeenkin Miller on löytänyt uudelleen Mad Maxien hengen kuin ei niiden parista olisi koskaan poissa ollutkaan. Fury Road ottaa elementtejä ja palasia aikaisemmista elokuvista ja muokkaa niistä kokonaisuuden, joka on helppo sijoittaa samaan universumiin mutta ilman tarkempaa mielikuvaa ajallisesta ankkurista. Ja hyvä niin, sillä kyseessä on kuitenkin saagan uusi avaus, jossa Mel Gibsonista supertähden tehneen ikonisen hahmon nahkatakki asetetaan Tom Hardyn jykevyytensä jo osoittaneille hartioille.

Mad Maxista Miller on ottanut Maxin henkilökohtaiset demonit, jotka ajavat yksinäistä miestä takaa tai jotain kohti, mutta joka tapauksessa eteenpäin. Ukkosmyrskystä on otettu tuhon jälkeisen maailman satunnaiset, kieroutuneet sivilisaation solmut.

Fury Roadin alussa Max törmää yhteen tällaiseen ihmisryhmittymään, itsensä puolijumalaksi nostaneen Immortan Joen hallitsemaan yhteisöön, jota hallitaan hidasta kuolemaa tekevillä mutta siksi juuri kuolemaan valmiilla Sotapojilla ja maan uumenista pumpattavan veden säännöstelyllä. Yksi Joen tärkeimmistä käsikassaroista on hänen liittolaistensa linnoitusten välillä sotarekalla navigoiva naispuolinen sotapäällikkö Furiosa. Tällä ei kuitenkaan ole mitään kiinnostusta olla lojaali hirviönä pitämälleen miehelle, vaan sopivan tilaisuuden tullen hän lähtee karkumatkalle. Samalla Maxkin joutuu osalliseksi koko ajan henkilökohtaisemmaksi käyvään kilpajuoksuun.

Aikaisempiin Mad Max -elokuviin verrattuna Fury Roadissa Max Rockatanskylla onkin ensimmäistä kertaa rinnallaan vähintään yhtä voimakastahtoinen ja vahva naishahmo – Tina Turnerin Ukkosmyrsky-matriarkkaa ei tähän kastiin voi laskea. Monin paikoin Miller tarkentaa Charlize Theronin vimmaisesti esittämään Furiosaan jopa niin paljon, että voisi kuvitella hänen olleen valmis yhtä hyvin ohjaamaan Max Maxinen siinä missä Mad Maxinkin.

Olisi silti liioiteltua nähdä Fury Road jotenkin feministisenä kannanottona. Ennemmin on kyse siitä, että Miller arvostaa hahmojaan yhtä lailla näiden sukupuoleen katsomatta. Tämä näkyykin siinä, kuinka melkein kohtauksessa kuin kohtauksessa Maxin ja Furiosan voisi vaihtaa keskenään. Kyse on lähinnä siitä, että veden ja bensiinin ohella ihmisistä on tullut omistusesineitä, ja fyysisesti vahvempien miesten valtakunnassa naiset joutuvat altavastaajiksi, jos kukaan ei puutu asiaan. Hardy esittää katkeruudessaan yksinäistä mutta periaatteiden kyllästämää miestä tavalla, joka saa unohtamaan, että kyseessä on mainio näyttelijä Hardy – hän on Mad Max!

Yhteiskunnallisia kannanottoja tarinaan ei edes mahtuisi, sillä käsikirjoitus on pelkistämisen mestariteos. Se on Asfalttisoturin takaa-ajokohtaus venytettynä kahteen tuntiin. Silti se pystyy pienillä vedoilla, yksittäisillä repliikeillä ja muutamilla sanavalinnoilla luomaan ihmiskohtaloita ja näille kokonaisia kulttuuritaustoja. Nerokkuutta!

Nykytoimintadieettin turruttamana on vaikea kuvailla sitä iloa, jota kokee, kun 3D-kuvasta saa selvää eikä toimintaa ole leikattu nopeaksi, kaiken hämärtäväksi silpuksi. Tietokoneet ovat edelleen surranneet täysillä, mutta nyt nimenomaan efektien vuoksi, sillä suurin osa toiminnasta perustuu vanhoihin kunnon stuntteihin.

Mad Max: Fury Road on kaksi tuntia hengästyttävää toimintaa, joka yhdistää moderniin teknologiaan vanhanaikaista kerrontaa ja häpeämätöntä kasarifiilistä hyvässä ja pahassa – mutta ennen kaikkea hyvässä. Kaiken kruunaavat hienostuneet silmäniskut Millerin uran alkuaikojen muille aussituotannoille. Olivat luvatut useammatkin jatko-osat millaisia tahansa, Fury Road on jo lunastanut Mad Maxin paluuta vuosia odottaneiden toimintafanien odotukset.



Elokuvatraileri Filmtrailer.com in kanssa

Aiheeseen liittyvät elokuvat