Maria (Rooney Mara) asuu kalastajakylässä. Kun synnyttävä nainen tarvitsee rauhoittelua, Maria haetaan paikalle. Hänestä huokuu tyyneyttä ja rauhaa. Mutta Maria myös kapinoi, hän ei suostu taipumaan isänsä vaatimuksiin mennä naimisiin.
Garth Davisin ohjaama ja Helen Edmundsonin ja Philippa Goslettin käsikirjoittama Maria Magdaleena kertoo Raamatun yhden kiehtovimman naishahmon tarinan uudesta näkökulmasta. Davisin elokuva nostaa Maria Magdaleenan keskiöön ja miesapostolien rinnalle. Kerronnan näkökulma on Marian, Jeesuksen hiljaisen ja voimakkaan tukijan.
Elokuvan alkupuolella nähdään voimakas kohtaus sen jälkeen, kun Maria on jälleen kerran kieltäytynyt naimasta isänsä hänelle valitsemaa miestä. Maria karkaa ja saattaa perheensä häpeään. Sen jälkeen hänet leimataan mielenvikaiseksi ja paholaisen riivaamaksi, koska Maria ei suostu ajan ainoaan mahdolliseen naiselle hyväksyttävään tuplarooliin – äidiksi ja vaimoksi. Karussa kohtauksessa paholaista yritetään manata Mariasta pois monen miehen voimin veden alle upottamalla, kunnes hän on vähällä hukkua.
Manausyrityksen jälkeen Maria lakkaa puhumasta. Magdalassa vieraileva parantaja pyydetään tapaamaan häntä. Parantaja on Jeesus. Sen jälkeen hänestä tulee Jeesus Nasaretilaisen (Joaquin Phoenix) seuraaja. Liittyessään Jeesuksen seuraajaksi Maria joutuu hyvästelemään perheensä lopullisesti, sillä Maria on valinnut naiselle sopimattoman roolin.
Alkaa matka Jerusalemiin. Miesapostolit ovat kateellisia Marian erityisroolista, etenkin Pietari (Chiwetel Ejiofor). Maria kuvataan erityisenä Jeesukselle, mutta heidän suhteensa laatu jätetään auki. Tosielämässä keskenään seurustelevien Rooney Maran ja Joaquin Phoenixin intensiivinen yhteys välittyy valkokankaalta. Jeesuksen ja Marian väliseen vahvaan siteeseen vihjataan hienoeleisesti, mutta sitä ei alleviivata. Ennen kaikkea Davisin Maria Magdaleena pyrkii vapauttamaan Magdalan Marian häneen historiallisesti liitetystä prostituoidun roolista.
Opetuslapista Juudas (Tahar Rahim) kuvataan aiempaa lempeämmässä valossa. Siinä missä Pietari vastustaa Marian mukanaoloa, Juudas ottaa hänet avosylin vastaan. Juudas on sympaattinen, täynnä toivoa oleva hahmo, kunnes hän pettyy Jeesukseen ja pettää hänet.
Greig Fraserin kuvaus on kaunista. Kuvauksen vaihteleva rytmi tekee elokuvasta näyttävän ja miellyttävän katsoa. Jóhann Jóhannssonin ja Hildur Gu∂nadóttirin musiikki soljuu kauniisti ja sitoo upean kuvauksen toimivaksi kokonaisuudeksi. Maria Magdaleena jäi Jóhann Jóhannssonin viimeiseksi elokuvasävellystyöksi.
Tarina etenee hienovaraisin vihjein, usein myös silloin kun tapahtumat ovat todella dramaattisia. Joidenkin todella kiinnostavien kysymysten kehittely käsikirjoituksessa jätetään kesken. Maria kysyy Jeesukselta, miltä tuntuu olla yhtä Jumalan kanssa. Jeesus vastaa vain, että kukaan ei ole koskaan kysynyt häneltä sitä. Mutta kysymys jää vaille vastausta. Maria Magdaleena kertoo aina olleensa erilainen kuin muut, sopeutumaton. Mutta käsikirjoitus ei tarkenna miten. Miksi dialogia ei ole uskallettu viedä rohkeammin loppuun asti? Nyt katsoja jää kaipaamaan vastauksia ilmaan heitettyihin kysymyksiin.
Hienoa Maria Magdaleenassa on sen vahva naisnäkökulma, jonka Rooney Mara onnistuu välittämään. Feministinen tulkinta Raamatun usein niin parjatusta naishahmosta, joka on nähty milloin prostituoituna, milloin Jeesuksen rakastajana, nostetaan nyt keskiöön omilla ansioillaan, rauhan ja oikeudenmukaisuuden taistelijana.
Garth Davis muistetaan Lionista (2016). Kuten Lionissa, myös Maria Magdaleenassa päähenkilö löytää lopulta paikkansa, identiteettinsä puuttuvan palasen ja ”tulee kotiin”. Mutta ehkä koko paketti ei pysy yhtä hyvin kasassa. Joitain elementtejä jätetään ehkä tahattomastikin auki, koska niitä ei ole mietitty loppuun asti.
Ajoittain parituntisen elokuvan katsominen käy tylsäksi. Esimerkiksi kun Jeesuksen seuraajat viettävät pitkiä aikoja vuorilla leiriytyen kuin reppureissaajat. Näitä hitaita hetkiä rikkovat vain keskustelut, jotka toisinaan tuntuvat kovin irrallisilta ja päälleliimatuilta. Jeesuksen ristiinnaulitsemiseen johtavia dramaattisia tapahtumia taas olisi voinut kuvata dramaattisemmin ja pidemminkin. Toisaalta elokuvalle on ominaista juuri vihjaileva ja hidastempoinen, kaunis taidekerronta. Se on myös sen suurin voima ja erottaa elokuvan muusta Hollywood-raamattukamasta.
Jeesuksen tärkeimmän apostolin Marian on usein tulkittu olleen prostituoitu. Ehkä siksikin, että ajan naisen roolit sijoittuivat madonna–huora-akselille, eikä Maria taipunut äidiksi. Davisin elokuva haluaa palauttaa Marian oikeutetulle paikalleen, miesapostolien rinnalle. Se myös osoittaa, miksi Marian asemaa apostolien joukossa vastustettiin ja miksi hänen lempeä ja rauhanomainen roolinsa oli niin tärkeä.