Sing 2 on edeltäjäänsä huonompi elokuva, mutta Buster Moon ja kumppanit varmasti viihdyttävät lapsia ja lapsenmielisiä tyydyttävästi.

Japanilaisanimaatio tarjoaa pieniä hetkiä ja jytisevää supersankaritoimintaa silmien ja korvien täydeltä, mutta loppua kohti sen paatoksellisuus alkaa turruttaa.

Muistinsa ja minuutensa menettänyt, ulkoasuaankin jatkuvasti vaihtamaan joutuva päähenkilö on tyhjä kanvas, jonka kautta katsoja tutkii kiehtovaa maailmaa, jossa tapahtuu vaikka mitä ilman, että sillä on mitään merkitystä.

Ghiblin käsityöanimaation fanit tuskin pääsevät yli studion uutuuden ulkoasusta. Ayaan ihastuvatkin pettynevät, kun tarina päättyy kesken kuin seinään.

Tarjolla todella rajua mättöä, demonista kauhumenoa ja mustaa huumoria – hevimetallia valkokankailla.

Merellinen uutuusanime ei onnistu tarjoamaan mitään uutta, mutta ainakin se näyttää aivan järisyttävän komealta.

Harmittoman rakkaustarinan ja kauniin animaation takaa paljastuu kantaaottava teos rumasta todellisuudestamme.

Jatko-osa on viihdyttävä mutta hurja pudotus erinomaisesta ykkösosasta. Maxin ja kavereiden seikkailut ovat edelleen hauskaa katsottavaa, mutta potentiaalia olisi ollut parempaan.

Vauhdikas fantasia-animaatio korvaa elokuvalliset puutteensa mainiolla seikkailullisuudella.

Ghiblin ensimmäinen kansainvälinen yhteistuotanto on kuuluisan japanilaisstudion paras elokuva vuosiin.