Kun indiemaestron zombiparodia on hyvä, se on todella hyvä. Kun se on huono, se on raivostuttava.

Dokumenttielokuva kertoo tarinan live-roolipelaamisella traumojaan hoitavasta nuoresta naisesta. Tarina on sympaattinen ja tarkoitettu voimauttavaksi, mutta jää hieman hajanaiseksi ja valjuksi.

Scary Stories to Tell in the Dark on perinteinen kauhukertomus, joka ei tuo maailmaan mitään uutta, mutta on silti kohtuullisen toimiva ja viihdyttävä. Elokuva toimisi erityisen hyvin varhaisteinin ensikosketuksena kauhuelokuviin.

Bond- ja Fast & Furious -franchiset yhdistävä mäiske on niin ylilyötyä, että se viihdyttää vaikka väkisin. Pääosanesittäjien mainiot kemiat estävät katsojan täydellisen turtumisen.

Hölmö eläinkauhu on yksi viime aikojen tehokkaimpia pelotteluleffoja, joka pakkaa tiiviiseen kestoonsa kaikki lajityypin elementit tehokkaasti ja mukaansatempaavasti.

Yli-ikäiset huutosakkitytöt joutuvat kamppailemaan monia ulkoisia ja sisäisiä esteitä vastaan, mutta konseptin potentiaali toteutuu harvakseltaan.

Hauska, verinen ja hyvin tehty uudelleenkäynnistys on aina positiivinen asia. Child’s Play onnistuu siinä lähestulkoon erinomaisesti.

Veretön ja hölmö Kirottuversumin uusin tulokas on sympaattinen pelottelu, joka naurattaa myös tarkoituksella ja onnistuu jopa rakentamaan tunnelmallisia kohtauksia.

Jatko-osa on viihdyttävä mutta hurja pudotus erinomaisesta ykkösosasta. Maxin ja kavereiden seikkailut ovat edelleen hauskaa katsottavaa, mutta potentiaalia olisi ollut parempaan.

Upeasti animoitu elokuva todistaa, että stop motion -animaatio oikein tehtynä on animaation paras muoto. Pölhön seikkailijan elokuva hauskuuttaa takuuvarmasti ainakin perheen pienimpiä.