Roger Donaldsonin ohjaama Pankkikeikka kertoo ryöstöstä, jossa konnajoukko putsaa pankkiholvista säkkikaupalla rahaa ja arvoesineitä. Kyse on siitä viimeisestä isosta keikasta, jonka jälkeen voi jättää rikollisen elämän ja siirtyä eläkkeelle etelän aurinkoon.
Ryöstäjien nokkamies Terry Leather (Jason Statham) on epämääräistä autokauppaa harjoittava pikkurikollinen, jonka toinen minä on huolehtiva aviomies ja perheenisä. Terry saa entisen tyttöystävänsä Martinen (Saffron Burrows) kautta tietoja pankista, jonne voisi tehdä idioottivarman keikan.
Tarinan pohjana on Lontoon Baker Streetillä vuonna 1971 tehty todellinen pankkiryöstö. Tapauksesta tuli tiedotusvälineiden ykkösuutinen, mutta ryöstön yksityiskohdat jäivät suurelle yleisölle hämärän peittoon.
Vaikka Pankkikeikassa kuvataan todellisia henkilöitä ja monet yksityiskohdat vastaavat tositapahtumia, se on kuitenkin fiktiivinen kuvaus pankkiryöstön tapahtumista.
Elokuvassa ryöstäjät saavat käsiinsä setelisäkkien lisäksi aineistoa, jonka katsotaan uhkaavan Iso-Britannian kansallista turvallisuutta. Taustalta paljastuu salaperäinen vallankumousaktivisti, Malcolm X:stä vaikutteita saanut Michael X (Peter De Jersey), joka säilytti kuningasperheen jäsenestä napattuja arkaluontoisia kuvia pankkiholvissa ja yritti välttää rikossyytteet uhkaamalla julkaista kuvat.
Varkaiden matkaan lähtee myös lontoolaisen pornokeisarin (Poirot-sarjan David Suchet) tallettamia tietoja, joista ilmenee järjestelmällistä poliisiviranomaisten lahjontaa. Rosvot saavat kaikkien aikojen saaliin, mutta heistä tulee samalla monimutkaisten salajuonien ja vehkeilyjen pelinappuloita.
Australialainen Roger Donaldson (s. 1945) on pitkällä urallaan ohjannut elokuvia laidasta laitaan. Taiteellisina ääripäinä voi pitää Tom Cruisen baarimikkoelokuvaa Cocktail (1988) ja erinomaisia arvosteluja saanutta Maailman nopeinta intiaania (2005). Väliin mahtuu ohjaustöitä eri lajityypeissä kuten tieteiselokuva Species (1995), katastrofielokuva Dante’s Peak (1997) sekä Kevin Costnerin kanssa tehdyt poliittiset trillerit Ei pakotietä (1987) ja Kolmetoista päivää (2000).
Pankkikeikan voi laskea Donaldsonin onnistuneisiin elokuviin. Se on vanhanaikaisen tyylikäs lajityyppinsä edustaja. Ryöstö tehdään klassisesti kaivamalla tunneli käsipelillä. Teknisesti kehittynein apuväline on yksinkertainen radiopuhelin. Taitavasti kirjoitetut sivujuonet pitävät mielenkiintoa yllä monella tasolla. Lopputekstien alkaessa tulee tunne, että pitää nähdä Pankkikeikka uudestaan ja kerrata kaikki sen tapahtumat.
Käsikirjoituksesta vastaakin pätevä veteraanikaksikko Dick Clement ja Ian La Frenais, jotka ovat 1970-luvulta alkaen kirjoittaneet sekä suosittuja televisiotuotantoja (Hilut kintuissa, Näkemiin vaan, muru) että pitkiä elokuvia (The Commitments, Virran viemää).
Brittinäyttelijä Jason Statham on viime vuosina vakiintunut kovapintaisten toimintahahmojen esittäjäksi. Eikä siinä mitään, kyllä hän sen homman osaa. Entinen huipputason uimahyppääjä, kamppailulajien taitaja ja vaatemalli kiinnitti reilut kymmenen vuotta sitten ohjaaja Guy Ritchien huomion. Statham sai roolin Ritchien esikoisohjauksessa Puuta, heinää ja muutama vesiperä (1998), ja sen jälkeen hänellä on töitä toimintaelokuvissa riittänyt. Miehen muutamat viime vuosien roolit ovat kuitenkin merkki siitä, että hän on vaarassa vajota suoraan dvd:lle menevien b-elokuvien vetonaulaksi. Stathamin uralla Pankkikeikka on siinä mielessä selkeä profiilin nosto.