Petteri Kaniini: Kani karkuteillä

/ / / GENRE , ENSI-ILTA 04.06.2021 TÄHDET

Petteri Kaniini 2 on hieman edeltäjäänsä parempi ja naurattanee perheen pienimpiä, mutta hyvä elokuva se ei ole.

Vuonna 2018 elokuvateattereihin pomppi perheiden ikivihreä suosikki Petteri Kaniini omassa elokuvassaan James Cordenin äänellä höystettynä – ainakin alkuperäisversiossa. Beatrix Potterin kirjoihin perustuva elokuva oli modernisoitu versio Petterin seikkailuista. Se ei miellyttänyt kaikkia, mutta elokuva oli melkoinen hitti lippukassoilla, joten jatko-osa oli vain ajan kysymys, Nyt se saapuu teattereihin.

Petterin ja muiden kanien elämä Thomasin (hulvaton Domnhall Gleeson) farmilla on leppoisaa, mutta kun koko komppania matkustaa lähikaupunkiin Thomasin Bea-vaimon (Rose Byrne) kirjadiilin perässä, Petterille avautuu kokonaan uusi maailma. Petteri tapaa Barnabasin (alkuperäisäänenä Lennie James), joka on vaikuttunut Petterin rötöstelytaidoista. Pian Petteri on mukana suunnittelemassa suurta hedelmäryöstöä. Petterin täytyy päättää millainen kani hän haluaa olla: villi ja ilkikurinen citykani vai hyvätahtoinen ja lempeä maalaispupu?

Petteri Kaniini 2: Kani karkuteillä on ymmärrettävästi suunnattu lapsille, mutta siinä missä studiot kuten Pixar ja Laika tarjoavat elokuvillaan jotain myös aikuisille, Petteri Kaniinin huumorilla tulisi olla maksimi-ikäraja, sillä se ei viihdytä lasten huoltajia. Vaikka elokuvasta löytyy pari ihan hauskaakin kohtausta, kuten kanit juomassa trendikästä kuplavettä, se ei onnistu naurattamaan eikä juonessakaan aina ole päätä eikä häntää.

Mikäli ensimmäinen elokuva jäi näkemättä, ei hätää, sillä Petteri Kaniini 2:n juoni on pohjimmiltaan niin simppeli, ettei se haittaa. Kummastakaan elokuvasta ei löydy nyansseja, mutta mikäli tietokoneella luotu Domnhall Gleeson pyörimässä mäkeä alas kiinnostaa, niin Petteri Kaniini 2 on sinua varten tehty.

Ohjaaja Will Gluck, joka vastasi myös ensimmäisestä Petteri Kaniini -elokuvasta ja muun muassa Easy A -komediasta, ohjaa elokuvaa laiskasti ja ilman suurempaa visiota. Elokuvasta löytyy paljon lapsiin vetoavaa slapstick-tyyppistä huumoria, mutta se ei ole tarpeeksi pöhköä ollakseen aidosti hauskaa. Lisäksi muuten hyvin animoidusta elokuvasta löytyy myös erittäin huonoa cgi-tekniikkaa. Ja kukapa olisi uskonut, että Petteri Kaniini -elokuvassa kuultaisiin Green Dayn musiikkia?

Onneksi sentään elokuvan näyttelijät ovat osuvia rooleissaan. Riippuen siitä, kuinka paljon Cordenin ääni ärsyttää, on Petteri joko hurmaava tai hillittömän ärsyttävä, mutta onneksi Gluckin ja Patrick Burleighin käsikirjoitus ymmärtää tämän ja elokuvasta löytyy muutama hauska metavitsi Cordenin kustannuksella. Suomenkielisessä versiossa metataso tietysti katoaa.

Gleeson ja Byrne ovat hauskoja, erityisesti Gleeson on vastuussa elokuvan hauskimmista vitseistä. David Oyelowo esittää kustantajaa, joka on kiinnostunut Bean kirjasta, ja Gleesonin ja Oyelowon kohtaukset ovatkin elokuvan parasta antia. Harmillista, että niitä on vain muutama.

Petteri Kaniini 2 on harvinaisen hämmentävä elokuva. Elokuvassa on aivan liikaa teemoja; se on elokuva Petterin seikkailuista mutta myös Bean kirjasta, jota Oyelowon kustantaja yrittää modernisoida, sekä Thomasin halusta olla isä eli kyseessä on aikamoinen sekametelisoppa. Vaikka Gluckin elokuva onkin erittäin tietoinen itsestään ja yrittää kujeilla Cordenin ja ensimmäisen elokuvan maineen kustannuksella, se epäonnistuu kaikessa muussa.

Maria Lättilä


YouTube video