[REC] Genesis

GENRE ENSI-ILTA 31.05.2013 TÄHDET

Vuonna 2007 ilmestynyt [Rec] oli yksi esimerkki 2000-luvun alun tehokkaista espanjalaisista kauhuelokuvista. Siinä tv:n yöohjelman reportteri kameramiehensä kanssa seuraa paloaseman elämää ja lähtee palomiesten mukana hälytyskeikalle erääseen kerrostaloon. Siellä odottaa tulipalon sijaan jotain, joka tuntuu zombitartunnan ja riivauksen sekoitukselta. Kun viranomaiset julistavat talon karanteeniin, jäävät paikalle hälytetyt pelastajat jumiin taistelemaan hengestään samalla kun tv-ihmisten kamera tallentaa klaustrofobista kauhua.

Jatko-osan tarina alkaa suurin piirtein suoraan tilanteesta, johon ensimmäinen elokuva päättyy. Suomessa jo viime syksynä Night Visions -festivaalilla piipahtaneessa kolmannessa osassa edellisissä elokuvissa Jaume Balaguerón kanssa ohjauksesta vastannut Paco Plaza muuttaa sekä sävyä että tyyliä. Huumorilla sävytetty splatter ei ole jatkoa vakavammille esiosille vaan tapahtuu rinnakkain niiden kanssa.

Aikaisempien osien tapaan Rec: Genesis alkaa ensimmäisen persoonan kamerataltiointina. On Koldon (Diego Martín) ja Claran (Leticia Dolera) hääpäivä, ja kuvamateriaalia tarjovat niin Koldon Adrián-serkun (Àlex Monner) kamera kuin hääkuvaajaksi palkatun Atunin (Borja Glez. Santaolalla) taltioinneista ja häävieraiden kännykkäkameroista. Kun vieraat alkavat osoittaa zombitartunnan merkkejä, found footage -tyyppisestä kuvauksesta siirrytään perinteisempään näytelmäelokuvaan.

Plaza suorittaa siirtymän hupaisan symbolisesti särkemällä hääkuvaajan kameran hyvin järkevän kysymyksen saattelemana: miksi ihmeessä tämä edelleen kuvaa, kun pitäisi paeta henkensä edestä? Kolmososaa on moitittu tyylimuutoksesta, mutta oikeastaan se on ainut oikea ratkaisu, kun samalla on luovuttu rajoitetusta ja suljetusta tapahtumapaikasta. Elokuva kyllä pysyttelee hääpaikalla, mutta se on niin valtava kartano puistoineen, että moninaisia ja hyvin erilaisia tiloja ja rakennelmia tarjotessaan se voisi yhtä hyvin olla täysin rajoittamaton tila.

Rec: Genesis viittaa aikaisempiin osiin: se alkaa tilanteesta, joka sijoittuu ennen ensimmäisen osan alkua, sen aikana seurataan suorana tapahtumia edellisistä osista ja kolmososa päättyy maailmassa, joka niistä seuraa. Muutamat viittaukset voivat jäädä hämäriksi, jos ensimmäiset elokuvat eivät ole tuttuja, mutta käytännössä kyseessä on sen verran suoraviivainen zombitartuntaelokuva, että edellisten osien näkeminen ei ole välttämätöntä.

Kolmososan vahvuus on sen läpi kulkeva Claran ja Koldon rakkaustarina. Se tuo persoonallista lisää aikaisempiin osiin verrattuna, niissä kun päähenkilöt olivat sympaattisuudestaan huolimatta olemassa käytännössä vain, jotta he pystyisivät taltioimaan elokuvien tapahtumia. Erilleen joutuneet rakastavaiset ovat valmiita tekemään mahdottomia pelastaakseen liittonsa, ja katsoja oikeasti jännittää heidän puolestaan enemmän kuin jos he olisivat pelkkää peruszombimurkinaa.

Tarinan myötä nähdään hienoa gore-kuvastoa, mutta samalla ei voida vastustaa joitakin ylilyöntejä, jotka vievät sarjaa kauhukomedian suuntaan.