Ted

GENRE ENSI-ILTA 10.08.2012 TÄHDET

Family Guysta tutun Seth MacFarlanen esikoisohjaus pitkän elokuvan saralla on yksi vuoden hauskimmista ja yllättävimmistä komedioista. MacFarlanelle tyypillisen räävitön elokuva ei pidättele huumoriaan, vaan lataa täysilaidallisen – pysähtymättä ja toppuuttelematta.

Ted lähtee käyntiin Patrick Stewartin kertojaäänellä nuoren John Bennetin ihmeellisestä joulusta. Jopa naapurin poikien mukiloimaa juutalaispoikaa kadehtiva John saa vanhemmiltaan lahjaksi nallekarhun ja saa kokea todellisen joulun ihmeen. Hänen toiveensa mukaisesti nalle muuttuu puhuvaksi ja eläväksi olennoksi, ja yksinäinen John saa haaveilemansa ikuisen ystävän. Puhuvasta nallesta tulee koko maan tuntema ilmiö, mutta kuten kertojakin mainitsee, ilmiöt haalistuvat kuin Corey Feldmanin ura.

Mutta mitä tapahtuukaan, kun nallea halitteleva pikkupoika kasvaa aikuiseksi? 35-vuotias John (Mark Wahlberg) ja nallekarhu Ted (äänenä MacFarlane itse) ovat edelleenkin parhaat ystävykset, joskin lasten leikit ovat muuttuneet Flash Gordonin fanittamisen kautta kaljoitteluun ja pilven poltteluun. On John ehtinyt saada myös tyttöystävän, ihanan Lorin (Mila Kunis). Lori on kuitenkin jalat maassa elävä nainen, joka toivoisi autovuokraamon myyjänä toimivan miehen ottavan vastuun omasta elämästään ja kasvavan joskus aikuiseksi – ja siihen ei nalle paljoa auta, päinvastoin. Siitä, tarvitseeko kaikkien kasvaakaan aikuisiksi, voidaan toki olla monta mieltä.

Likaista huumoria viljelevän ohjaajan tyyli jakaa katsojia, mutta MacFarlanen ote komediaan on tuore. Ted todistaa, että perinteisen genrelaatikon ulkopuolella on vielä tilaa, sillä se yllättää positiivisesti ja naurattaa aidosti. Komedian vahvuus nousee rivoja puhuvasta nallekarhusta, joka eroaa vahvasti hahmoon perinteisesti liitetyistä mielikuvista. Yhtäläisyyksiä voi vetää Greg Mottolan vuoden takaiseen alien-hörhöilyyn nimeltä Paul, mutta Tedissä rääväsuinen nallekarhu rikkoo mielikuvia vielä voimakkaammin.

Tedin hahmo on kuvattu liikkeentunnistustekniikalla, ja nallukka on animoitu MacFarlanen liikkeiden tilalle jälkituotannossa. Tämä toimii huomattavasti luontevammin kuin mitä aluksi voisi kuvitella. Tuloksena on aidon näköinen teddykarhu, joka puhuu, kävelee, tanssii – ja harrastaa seksiä. Luontevan näköisesti toimii myös Wahlbergin ja Tedin yhteistyö.

Wahlbergin esittämä John on aikuisen fanipojan ruumiillistuma, joka juoksee intoa puhkuen paikalle, kun saa tietää lapsuuden idolinsa Sam J. Jonesin saapuneen bileisiin. Wahlberg onnistuu tuomaan Johniin hahmon vaatimaa herttaisuutta ja hyväsydämisyyttä, minkä kyynisemmät ihmiset leimaavat luuserimaisuudeksi. Lisäksi aikaisemmassa elämässään laulajana toiminut mies pistää itsensä viehättävällä tavalla likoon esiintymislavalla, monelle tuttuun nuotin-vieressä-on-enemmän-tilaa-laulaa -tyyliin.

Söpöisen pehmoisesta nallekarhusta huolimatta Ted on täysin aikuisten elokuva, eikä se sovi pienille lapsille. Sen verran härskiä on nallukan kielenkäyttö, puhumattakaan tämän mieltymyksestä prostituoituihin ja pilven pössyttelyyn.



Elokuvatraileri Filmtrailer.com in kanssa

Aiheeseen liittyvät elokuvat