Yesterday

GENRE , ENSI-ILTA 28.06.2019 TÄHDET

Loistava musiikki sekä ison kaliiberin käsikirjoittaja ja ohjaaja saavat heppoisasta Mitä jos -ideasta aikaiseksi sisältöään suuremmalta tuntuvan hömpän.

Viime aikoina on nähty useampiakin tunnetun musiikintekijän elämästä ja tuotannosta kertova elokuva. Tunnetuimpina esimerkkeinä tietysti Bohemian Rhapsody ja Rocketman. Mitä musiikkiin tulee, niin kovin paljon legendaarisemmaksi ei voi mennä kuin heittämällä kehiin The Beatles.

Romanttinen komedia Yesterday on rakennettu Beatles-hittien varaan. Se ei kuitenkaan kerro The Beatlesista. Ollenkaan. Bändiä ei nimittäin ole olemassa.

Himesh Patelin esittämä Jack on laulaja-lauluntekijä, joka yrittää murtautua musiikkibisnekseen, mutta hän ei herätä huomiota pubikeikoilla saati sitten festareiden sivuteltoissakaan. Omia laulujaan kitaransa kanssa esittävään, pyristelevään mieheen tuntuu uskovan vain häntä teini-iästä eteenpäin tyrkkinyt manageri-roudari-autonkuljettaja Ellie (Lily James) ja pari muuta uskollista ystävää.

Jack on jo luovuttamassa, kun hän herää maailmaan, jossa The Beatles ei ikinä ole ollut olemassa. Muusikko kuitenkin muistaa heidän hittinsä. Hiljalleen hän uskaltautuu kokeilemaan onneaan niiden kanssa, kunnes musiikkimaailman pyörät alkavat pyöriä sellaista vauhtia, ettei Jack enää voi pysäyttää niitä.

Käsikirjoittaja Richard Curtis on modernin, kevyen Britti-elokuvan legenda, jonka kynästä ovat syntyneet klassikot kuten Neljät häät ja yhdet hautajaiset (1994), Notting Hill (1999), Bridget Jonesin päiväkirja (2001), Rakkautta vain (2003) sekä moni mainio tv-sarja. Niiden rinnalla Yesterday tuntuu vasemmalla kädellä kirjoitetulta välityöltä. Myös ohjaaja Danny Boylen filmografiassa Yesterday jää Trainspotting-läpimurron (1996), 28 päivää myöhemmin -toimintakauhun (2002), Oscar-voittaja Slummien miljonäärin (2008) sun muiden varjoon.

Yesterday kuitenkin tarvitsee nimenomaan heidän kaliiberinsa neroja. Curtis saa heppoisen, lähes väkisin mukaan tungetun romanssin sekä nolon hauskat hetket tuntumaan merkittävämmiltä kuin ne ovatkaan. Boyle tuo kokonaisuuteen eeppisyyttä, jota siinä ei oikeasti ole. Ilman heitä se käpertyisi keveydessään itseensä ja leijailisi pois ensimmäisestä kissan pierusta.

Usein kiehtovan konseptin elokuvissa käsikirjoitus onnistuu vääntämään itsensä sellaiseen sykkyrään, että jo katsoeassaan tietää, ettei se millään tavalla pysty tuottamaan tyydyttävää lopputulosta. Yesterday ratkaisee ongelman luovasti – se ei edes yritä sitä. Se vain loppuu jättäen katsojan pyörittämään spekulaatioita päässään.

Pääosassa elokuvassa ovat The Beatlesin klassiset kappaleet korvamatorenkutuksista kokeellisempiin mestariteoksiin. Itse asiassa olin unohtanut, kuinka valtavasti bändillä olikaan nerokkaita lauluja – eikä elokuvaan edes ole mahtunut kaikkia suosikkejani! Lopputekstien alkaessa pyöriä oli Bohemian Rhapsodyn tavoin jäätävä vielä penkkiin tunnelmoimaan, ja myöhemmin oli pakko sukeltaa omin nokkineni The Beatlesin korviahivelevään nerouteen.