Muovisen oloisesta tietokoneanimaatiosta huolimatta uusi Asterix-seikkailu tavoittaa paikka paikoin alkuperäisten sarjakuvien tunnelmaa.

Ötökän jet set -elämää.

Vauhtia ja värejä pursuava mekastus sisältää paikoin pelottavien hahmojen ohella myös perhe-elämää koskettavia teemoja, jotka saattavat tuntua pienistä katsojista hyvinkin pelottavilta. Vanhemmat siis käyttäköön harkintaansa oman lapsen kyvystä käsitellä sellaisia – ja istukoon visusti jälkikasvun vieressä teatterissa.

Kovan tason jatko-osa, jollaisia soisi tulevan useamminkin elokuvateattereihin. Se onnistuu olemaan hupaisa ja kepeä, mutta sillä on myös painavaa asiaa. On ok olla Emmet maailmassa, joka on täynnä Rex Dangervesteja!

Räyhä-Ralfin ja Nelli Karamellin seikkailut eivät sytytä enää toisella kertaa. Internetin värikäs maailma varmasti miellyttää perheen pienempiä katsojia, mutta elokuvan hämmentävä viesti ystävyydestä jättää aikuiset kylmäksi.

Aikaisemmista osista tutut hahmot tuovat huiman animaatioseikkailun arvoiseensa lopetukseen.

Graffititaiteen ja musiikkivideoiden parhaita piirteitä yhdistelevä sähköinen animaatio on vuoden parhaita – ellei paras – supersankarielokuva ja yleensäkin vuoden viihdyttävimpiä valkokangastulokkaita.

Lapsille tarkoitettu animaatio on aikuisen sadistinen eikä edes näytä hyvältä.

Kaiken kaikkiaan hyvä kokonaisuus, jossa on yksinkertainen mutta toimiva juoni sekä huolellisen tarkka animointi.

Seikkailuklassikon animaatioversio viehättää tarinallaan ja maalauksellisella ulkoasullaan – niin kauan kuin kuvassa ei ole ihmisiä.