Etsi
Pinnaltaan yhä nihilistisemmäksi yltyvä tarina sarjamurhaajasta sisältää useampia tasoja ja voimaantuu taideteoksena sitä enemmän mitä sen päähenkilö hajoaa henkisesti.
Julian Schnabelin kuvaus Vincent Van Goghin viimeisistä vuosista sukeltaa turhankin tinkimättömästi taiteilijan mielenmaisemaan
Chileläisohjaajan läpimurtoteos tuntuu mainioista näyttelijöistä huolimatta menettävän palan identiteettiään, kun se on tehty uudelleen englanniksi.
Norjalaisohjaajan omasta mustasta toimintakomediastaan tekemän englanninkielisen uusintafilmatisoinnin pahin puute on liiankin hyvin pääosaan sopiva näyttelijä.
Lupaavan alun jälkeen vanhempien peloilla pelaava kauhu taantuu hölmöksi Ennustus-rip-offiksi ennen ennustettavan tylsää vakioloppua.
Kaksi vahvaa naista ottaa yhteen 1500-luvun Britanniassa. Heidän sivistyneen vihanpitonsa taustalla kihisevät kansallisuuksien, uskontokuntien ja sukupuolten välinen taistelu.
Hölmö tieteisjännäri voi sisältää jotain kiinnostavaa huonojen elokuvien ja makaaberien mielleyhtymien ystäville.
Varsinkin Stan Laurelin ja Oliver Hardyn elokuvien ystäville näyttelijöiden muodonmuutos on häkellyttävä, mutta elokuvan kahden parempia aikoja nähneen viihdyttäjän viimeisestä kiertueesta luulisi koskettavan muitakin.
Liian kauan odotetussa jatko-osassa yhdistyvät ongelmat, joita syntyy kun asioita ajatellaan liikaa mutta ei koskaan loppuun asti.
Paljon informaatiota kiehtovasta taiteilijasta sisältävä dokumentti kärsii paikoin wikipediamaisesta luennoinnista syvällisemmän pohdinnan sijaan.
