Etsi
Pörröisten nukkehahmojen ja ihmisten yhteiseloa kuvaava härski toimintakomedia ei saa lähtökohdistaan irti kaikkia mehuja.
Kiehtova dokumentti kiehtovasta kulttuuripersoonasta antaa kritiikittömän puheenvuoron tähdelleen mutta tarjoaa katsojalle tulkintamahdollisuuksia rivien välistä.
Mielikuvituksen lennon puolesta puhuva lastenelokuva Risto Räppääjien tyyliin, tällä kertaa pikkutytön näkökulmasta.
Kuin aikamatka muutaman vuosikymmenen taakse tehokkaan mutta outoihinkin asioihin keskittyvän Hong Kong -toiminnan kultakaudelle.
Totaalisen älyvapaa tarina on käsikirjoitettu paikoin niin oivaltavasti, että lukuisat puutteet on sopivassa mielentilassa hekottaessaan valmis antamaan anteeksi.
Jatko-osan humoristisessa linjassa ja mielikuvituksellisessa mittasuhteilla leikittelyssä ei oikeastaan ole muuta vikaa kuin että edellinen osa teki jo kaiken saman.
Kunnianhimoinen draama pyrkii käsittelemään niin monia erilaisia vieraantumisen teemoja, ettei saa käsiteltyä mitään niistä kunnolla.
Tyylitajuisen ensikertalaisen esikoispitkä muuttuu loppua kohti tutumman oloiseksi kauhuiluksi, mutta kokonaisuutena Hereditary – Pahan perintö on pitkästä aikaa häiriinnyttävin ja pelottavin Rosemaryn painajainen -variointi.
Vaarallisesti alentuvan rajoilla tasapainoileva elokuva peräänkuuluttaa ikäihmisten oikeutta aktiiviseen (seksi)elämään. Veteraaninäyttelijättäret kannattelevat helppoa komediaa.
Pikkukivan animaatioseikkailun jatko-osalta on päähenkilö ja samalla suunta hukassa.
