Zaida Bergrothin viehättävä elämäkertaelokuva kertoo Tove Janssonin itsenäistymisestä omaehtoiseksi taiteilijaksi ja rakastavaksi naiseksi.
Eteläkorealainen Park Chan-wook muistetaan verisen tyylikkäästä ”kostotrilogiastaan” Sympathy for Mr. Vengeance (2002), Oldboy (2003), Lady Vengeance (2005). Väkivallan estetisoijana tunnetun ohjaajan viimeisimmässä elokuvassa väkivaltaa on lähinnä pinnan alla, ja se on luonteeltaan vihjailevaa ja aistillista. Päähuomion saa naisvartalo, jota sidotaan ja kuritetaan, palvotaan ja rakastellaan.
Cristian Mungiun Valmistujaiset-elokuvan näkökulma on Romeo Aldean (Adrian Titieni), romanialaisen pikkukaupungin viisikymppisen lääkärin. Romeo on näennäisen menestynyt mies, jonka silmäterä, välkky ja kunnianhimoinen Eliza-tytär (Maria-Victoria Dragus), on juuri 18 ja valmistumassa koulustaan. Huolehtivan isän mieltä painaa jo Elizan seuraava askel: tämä suunnittelee psykologian opintoja ulkomailla.
Juho Kuosmasen (Kestomerkitsijät, 2007; Taulukauppiaat, 2010) ensimmäisessä pitkässä elokuvassa toimii kaikki. Hymyilevä mies hurmaa jo avauskohtauksellaan esitellessään elokuvan sankarin, vaatimattoman ja vähän varautuneen työläismiehen, nyrkkeilijä Olli Mäen, jota Jarkko Lahti erinomaisesti tulkitsee. Elokuvan edetessä se, että Hymyilevä mies voitti Cannesin kakkossarjan viime toukokuussa, tuntuu yhtäkkiä toissijaiselta tiedolta – tärkeintä on elokuvan ihme, rakkaus lajiin.
Eräässä Mustang-elokuvan alkukohtauksista sisukas Lale-tyttö (Günes Sensoy) huutaa juoruilevalle naapurille: ”Antavatko paskanväriset vaatteesi sinulle oikeuden tuomita?”. Esiteini-ikäinen Lale on sisarussarjansa nuorimmainen, ja häntä turkkilaisohjaaja Deniz Gamze Ergüven käyttää esikoiselokuvansa todistajana, sen silminä ja korvina.