The Miseducation of Cameron Post

GENRE ENSI-ILTA 05.10.2018 TÄHDET

Desiree Akhavanin Sundance-palkittu indie-draama on rajoja kunnioittava, hiljaisen toiveikas kasvutarina, johon löytyy myös satiirista terää.

The Miseducation of Cameron Post on melankolinen ja hiljaisen anarkistinen anti-kasvutarina, joka näyttää aikuisuuden halujen ja unelmien kivuliaana päätepisteenä. Kasvutarinan kaavaa elokuva rikkoo siinä mielessä, että lopulta kukaan ei kehity tai kasva väärällä tavalla yli rajojensa.

Iranilais-amerikkalaisen ohjaajan Desiree Akhavanin Sundance-palkittu indie-draama käynnistyy kohtauksella, jossa nuorten raamattupiirin keski-ikäinen ohjaaja varoittelee nuoria syntiin vievistä vieteistä. Miehen vetoavan puheen ytimessä on ajatus, että herkän ja vaikutuksille alttiin iän estottomuus vaarantaa koko loppuelämän ja ikuisen elämän sen jälkeen.

Cam (eleettömän vakuuttava Chloë Grace Moretz) ja Coley (Quinn Shephard) käyvät raamattupiirissä yhdessä. Tyttöjen ystävyys on lämmintä ja läheistä – ja salassa seksuaalista. Koulun tanssiaisiltana he jäävät kiinni nololla tavalla, ja seuraukset ovat hirveät. Cam lähetetään eheyttämiskouluun, paikkaan jossa homoseksuaalisia taipumuksia osoittaneet nuoret pyritään ”parantamaan” uskonnollisen opetuksen avulla.

Emily M. Danforthin kiitettyyn esikoisromaaniin perustuva elokuva sijoittuu 1990-luvun alun Montanaan. Harvaan asuttu pohjoinen osavaltio ei kuulu Yhdysvaltain raamattuvyöhykkeeseen, vaan on seutuna keskiverto amerikkalaisella uskonnollisuusmittarilla mitattuna. Sitä järkyttävämpää on seurata nuorten kohtaamaa painostusta ja henkistä väkivaltaa hyvää tarkoittavien aikuisten käsissä. On paikallaan muistuttaa, että eheyttämishoidot ovat yhä arkipäivää paitsi Yhdysvalloissa myös meillä Suomessa.

Elokuvan nuoret viettävät God’s Promise -nimisessä syrjäisessä sisäoppilaitoksessa jopa vuosia. Heitä terapoi omien kyseenalaisten metodiensa mukaisesti tohtori Marsh (hyytävän hyvä Jennifer Ehle). Marsh on hankkinut kannuksensa ”parantamalla” homoseksuaalin veljensä Rickin (John Gallagher Jr.), joka välittää nyt eheytymisen ilosanomaa opettamalla sisarensa laitoksessa.

Rickin omassa eheytymistarinassa on ammottavia aukkoja, eivätkä nuoret usko siihen hetkeäkään. Harva heistä todella haluaa muuttua. Nuoria yhdistää se, että heitä ei kaivata kotona. Joko he ovat vanhemmistaan hävettäviä ja vääränlaisia, liian naismaisia poikia tai poikamaisia tyttöjä, tai sitten heillä ei ole perhettä lainkaan. Mikä heitä todella vaivaa on rakkauden ja hyväksynnän puute.

Camin vanhemmat ovat kuolleet, ja hän on kasvanut tätinsä hoteissa. Täti ei tarkoita pahaa vaan uskoo vilpittömästi eheytymisen mahdollisuuteen. Cam ymmärtää tämän, mutta kun irtioton aikaa tulee, hänen on helppo katkaista siteet menneeseen. Hän on löytänyt uusia ystäviä rinnalleen: Jane (Sasha Lane) ja Adam (Forrest Goodluck) ovat vapaita, puhtaita sieluja, joita jatkuva kaltoinkohtelu näyttää vain vahvistaneen.

The Miseducation of Cameron Postin järjetöntä järjestelmää vastaan kapinoivissa nuorissa on jotain samaa kuin Ken Keseyn Yksi lensi käenpesän -romaanin ja Miloš Formanin samannimisen elokuvan (1975) hahmoissa. Forman kuvasi McMurphyn ja Päällikön edesottamuksia humoristisesti, vaikka elokuvan sanoma ravisti ja järkytti. Myös Camin tarinaan löytyy vapauttavaa satiirista terää.

Eniten Akhavanin elokuvan taustalla kaikuu kuitenkin James Mangoldin kasvudraama Vuosi nuoruudestani (1999). Molempien elokuvien viesti on voimaannuttava ja niissä on samankaltaista tunteisiin käyvää, toiveikasta anarkiaa, mutta samalla niiden heikkoudetkin muistuttavat toisiaan. Ne tutkiskelevat vapauden ja vankeuden rajoja sittenkin aika kaavamaisesti esteettisiä valintoja, kuten kuvausta ja äänimaailmaa, myöten.


Aiheeseen liittyvät elokuvat

Aiheeseen liittyvät jutut