Skotlantilaisen Irvine Welshin nimi tuli elokuvanystäville tutuksi viimeistään vuonna 1996, kun hänen romaaniinsa pohjautuva huumehuuruinen Trainspotting julkaistiin Danny Boylen ansiokkaissa ohjaksissa. Sittemmin Welsh on noussut yhdeksi tunnetuimmista likaisten aiheiden kirjallisista käsittelijöistä, eikä hänen vuonna 1998 julkaistu romaaninsa Filth (suom. Paska) tee tuosta tasosta poikkeusta.
Seikkailuelokuvat ovat viime vuosina usein venyneet kestonsa puolesta liiallisiin pituuksiin, ja on ilahduttavaa nähdä välillä alle kaksituntinen rytistys. Thor: The Dark World jatkaa hyväksi havaitulla tyylillä, joka tuli tutuksi jo Marvel-tarinajatkumon edellisessä elokuvassa The Avengers. Se sekoittaa erinomaisen sopivalla suhteella yhteen toimintaseikkailua, draamaa ja komediaa, ja tarjoaa aiheensa synkkyydestä huolimatta paikoin lähes hulvatonta supersankariviihdettä.
Elokuvakriitikkoperheestä ponnistanut Noah Baumbach on tunnettu omaperäisistä draamakomedioistaan, jotka tutkailevat ihmiselämää riemastuttavista näkökulmista. Omaelämäkerrallisella elokuvallaan The Squid and the Whale kummallisten komedioiden lempilapseksi nousseen Baumbachin edellinen ohjaus oli vuonna 2010 ilmestynyt, Ben Stillerin tähdittämä Greenberg, jonka keskeisessä sivuroolissa nähtiin Greta Gerwig. Frances Ha on Baumbachin ja Gerwigin yhdessä käsikirjoittama ihmistutkielma siitä hetkestä, kun nuoruuden juurettomuus alkaa muuttua vastuulliseksi aikuisuudeksi.
Elämää lain molemmilta puolin nähnyt konkari ottaa siipiensä suojaan nuoren onnenonkijan, mutta lopputuloksessa ei kuitenkaan jäädä elämään onnellisena elämänsä loppuun saakka. Tätä tarinan kaavaa ovat käyttäneet hyväkseen useat elokuvien käsikirjoittajat maailman sivu ja siksi se tarvitseekin taakseen vahvan näkemyksen ja uskalluksen kirjoittaa jotain uutta, jotta tarina jaksaisi vakuuttaa kaiken jo nähneitä katsojia.
Morsiusneidoilla pari vuotta sitten ihastuttanut Paul Feig luottaa myös uusimmassa ohjaustyössään naisenergiaan. Tällä kertaa käsittelyyn pääsevät poliisikomediat, joissa on totuttu näkemään epäsuhtainen, mutta miespuolinen parivaljakko.
Kulttistatusta nauttiva, vuonna 2000 valmistunut Pitch Black oli pienen budjetin scifi-kauhuilu, jonka omaperäinen päähahmo, vankikarkuri ja murhamies Richard B. Riddick (Vin Diesel) nousi antisankarin asemaan. Pimeässä näkevä, pirullisen tehokas hahmo nosti David Twohyn ohjaaman elokuvan kiinnostavuusarvon genren ystävien joukossa taivaisiin ja teki Dieselin möreä-äänisestä lihaskimpusta toimintaelokuvien tähden. Riddickin hahmo jäi Pitch Blackin jälkeen elämään, ja hahmon taustoja avattiin lisää vuonna 2004 ilmestyneessä animaatiossa The Chronicles of Riddick: Dark Fury. Animaatio sijoittuu tarinakronologiassa Pitch Blackin ja animaation kanssa samana vuonna julkaistun Riddickin aikakirjat (The Chronicles of Riddick) -elokuvan väliin.
Peter Franzénin omaelämäkerrallinen ja rehellisen avoin esikoisromaani Tumman veden päällä sai ilmestyessään hyvän vastaanoton ja oli ehdolla Helsingin Sanomien vuoden parhaaksi esikoiskirjaksi. Kirjan suosion saattelemana liikkeelle lähtenyt Franzénin debytointi elokuvaohjaajana ja -käsikirjoittajana osuu maaliinsa komeasti. Tuloksena on yksi vaikuttavimpia lapsen näkökulmasta tehtyjä kotimaisia kasvutarinoita.
On sanomattakin selvää, että Cassandra Claren kirjoittama Varjojen kaupungit -sarja pyrkii romanttisella nuortenfantasiallaan villitsemään samaa kohderyhmää kuin Twilightit. Tähän mennessä viisiosaiseksi ehtineessä kirjasarjassa tasapainoillaan yliluonnollisen ja reaalimaailman välissä, seikkaillaan vampyyreiden, ihmissusien ja velhojen, enkeleiden ja demonien joukossa, ja kaiken tämän yllä vaikuttavat nuorten aikuisten väliset suhteet: rakkaus, orastava seksuaalisuus sekä aikuisuuden kynnyksellä muuttuvat suhteet vanhempiin.
Vuonna 2012 The Descendantsin käsikirjoituksesta yhdessä Alexander Paynen kanssa Oscarin voittaneet, näyttelijöinä 1990-luvun lopulta lähtien toimineet Nat Faxon ja Jim Rash valloittavat The Way, Way Backilla uutta lokeroa elokuvaurallaan. Heidän oman käsikirjoituksensa pohjalta tehty esikoisohjaus on nuoren pojan perinteinen kasvukertomus, joka taustallaan kertoo myös pojan ympärillä vaikuttavista ja kasvavista aikuisista.
Ihmisen individualismia palvova ja sitä kautta perheitä pirstaloiva nyky-yhteiskunta saa aiheellisen selkäsaunan Henry Jamesin romaaniin perustuvassa draamassa What Maisie Knew. Scott McGeheen ja David Siegelin muodostaman ohjaajaparin elokuva on pirullisen tarkkanäköinen mutta lämpimän ihmisläheinen elokuva 6-vuotiaasta Maisiesta (Onata Aprile), joka joutuu avioeron käynnistämien rattaiden pyöritykseen.
Koominen ja absurdi Matkarakastajat on Pedro Almodóvarin paluu uransa alkuaikojen vahvasti komediallisen tarinankerronnan pariin. Espanjalaisen elokuvantekijän vakavamman kauden (muun muassa Iho jossa elän, Volver, Kaikki äidistäni) jälkeen Matkarakastajat avautuu kevyenä ja harmittomana kesäelokuvana. Se ei välttämättä miellytä maestron tuotantoon vasta myöhemmin tutustuneita katsojia, mutta 80-luvulla ilmestyneiden komedioiden ystäviä elokuva varmasti ilahduttaa.
Pirates of the Caribbean -elokuvasarjalla maailmanmenestykseen purjehtinut Gore Verbinski suuntasi pari vuotta sitten katseensa merirosvoista toiseen seikkailuelokuvien lempiaiheeseen – villiin länteen. Omalaatuinen länkkäri Rango voitti vuonna 2011 parhaan animaatioelokuvan Oscarin ja nyt sen vanavedessä niin tyylillisesti kuin käsikirjoituksellisestikin ilmestyy The Lone Ranger. Elokuvan tarina juontaa juurensa 80 vuotta vanhaan seikkailukertomukseen yksinäisestä lainvalvojasta, hänen intiaanikumppanistaan ja Silver-nimisestä hevosestaan, joista on useiden elokuvien, kirjojen ja sarjakuvien ohella tehty vuosikymmeniä kestävä radiokuunnelma ja tv-sarja.
