Chileläisohjaajan läpimurtoteos tuntuu mainioista näyttelijöistä huolimatta menettävän palan identiteettiään, kun se on tehty uudelleen englanniksi.
Maa: Chile
Fantastinen nainen
Koskettava tarina transihmisten ihmisoikeuksien polkemisesta on liiankin yleinen ja tosi. Elokuva antaa äänen vähemmistölle tilanteessa, jossa kuka tahansa olisi voimaton pitämään oikeuksistaan kiinni.
Neruda
Chile vuonna 1948. Hallituksen yllättäen kääntäessä poliittisen takkinsa kärkkään hienostokommunisti Pablo Nerudan (Luis Gnecco) on pakattava kamppeensa ja paettava. Poliisietsivä òscar Peluchonneaun (Gael García Bernal) hengittäessä hänen niskaansa ja presidentti Gabriel González Videlan (Alfredo Castro) toivoessa hänen katoamistaan Neruda tukeutuu moniin ihailijoihinsa ja painuu maan alle. Hänestä tulee maan kuuluisin lainsuojaton, mutta hänen elämää suurempi persoonallisuutensa ei sovellu hiljaiseloon.
Jackie
Pablo Larraín on varmasti uuvuksissa. Esiteltyään Nerudan Cannesissa vasta keväällä hänellä on jo valmiina uusi filmi yhdestä Yhdysvaltojen kaikkien aikojen ikoneista. Jos ohjaaja ei pidä varaansa, hän päätyy tätä vauhtia uudeksi Woody Alleniksi.
Knock Knock
Amerikkalainen kauhukomeetta Eli Roth, 43, jakaa mielipiteitä. Jotkut pitävät Rothia genren uutena ihmelapsena, toiset lahjattomana misogynistina ja Quentin Tarantinon sylikoirana. Lupaavan debyyttinsä Cabin Fever (2002) jälkeen Roth suututti sekä ilahdutti kahdella Hostel-elokuvalla, jotka lanseerasivat Saw-sarjan ohella termin ”kidutusporno”. Elokuvia pidettiin naisvihamielisyyden lisäksi homofobisina. Suomeen vielä rantautumatonta kannibaalielokuvaa The Green Inferno (2013) on syytetty puolestaan rasistiseksi.
Elämän tanssi
Kulttiohjaaja Alejandro Jodorowskyn 24 vuotta kestänyt hiljaiselo on päättynyt. Chilessä vuonna 1929 syntynyt Jodorowsky palaa Elämän tanssissa kotikyläänsä ja kirjoittaa omien vanhempiensa tarinan uudestaan. Vaativaan isäänsä nuorukaisena välit katkaissut Jodorowsky ei koskaan saanut suhdetta korjattua, mutta antaa isälleen nyt synninpäästön henkilökohtaisessa elokuvassa, josta ei kuitenkaan puutu ohjaajalle tyypillistä, komediallista teatraalisuutta.
