Maria Callas oli eräs kuuluisimpia oopperalaulajia kuolemaansa saakka vuonna 1977. Callasin elämä oli täynnä tragediaa, ja hän eli elämänsä viimeiset vuodet eristyksissä Pariisissa.
Chileläisohjaaja Pablo Larraín on viime vuosina keskittynyt kuvaamaan tarinoita naisista, jotka elivät elämäänsä parrasvaloissa: hänen edelliset elokuvansa Jackie ja Spencer kertoivat Jackie Kennedyn ja Prinsessa Dianan tarinat. Larraín on selkeästi kiinnostunut ymmärtämään ja tutkailemaan näitä naisia syvemmin ja tarkemmin kuin juorulehdet yleensä pystyvät.
Angelina Jolie esittää Callasta laulajattaren elämän viimeisinä vuosina. Callas on menettänyt lauluäänensä, ja hänen seuranaan ovat vain ja ainoastaan hänen henkilökuntansa, joka kiltisti vaihtelee pianon paikkaa Callaksen mielialan vaihtelujen mukaan. Kodi Smit-McPheen nuori ohjaaja Mandrax saapuu pian haastattelemaan Callasia, mutta Mandrax on myös Callaksen käyttämän unilääkkeen nimi, mikä johtaa uskomaan, että Mandrax saattaakin olla vain Callaksen omaa mielikuvituksen tuotetta.
Maria tuntuukin ajoittain haamutarinalta. Elokuvan alusta lähtien on selvää, että Callas on kuolemassa ja todistamme laulajattaren viimeisiä päiviä. Callas vaeltelee suuressa asunnossaan kuin olisi jo jättänyt tämän elämän, eivätkä laulajattaren hovimestari (Pierfrancesco Favino) tai sisäkkö (Alba Rohrwacher) kykene piristämään Callasia.
Jolie on erinomainen elokuvan pääosassa. Callas on vaikea, monitahoinen rooli, mutta Jolie on kuin luotu esittämään Callasia. Larraín vie meidät ajoittain myös Callasin menneisyyteen ja näyttää meille laulajattaren hienoimpia hetkiä maailman suurimmilla lavoilla. Elokuvassa kuullaan Callasin omaa ääntä laulukohtauksissa, mutta Jolien omaa lauluääntä on myös käytetty jonkin verran.
Maria ei niinkään ole elämäkertaelokuva, vaan enemmänkin kurkistus kuuluisan diivan mielen perukoille. Steven Knight, joka kirjoitti myös Spencer-elokuvan, on kirjoittanut Marian käsikirjoituksen, mutta Knight ja Larraín eivät kumpikaan löydä elokuvan sanomaa.
Maria on surullinen, traaginen ja visuaalisesti näyttävä, mutta siitä puuttuu jotain. Larraínin edelliset elokuvat eivät olleet täydellisiä, mutta ne onnistuivat kuitenkin kommunikoimaan jotain uutta aiheistaan. Maria jää pintapuoliseksi Jolien sielukkaasta roolisuorituksesta huolimatta, eikä elokuva löydä mitään sanottavaa laulajattaren elämästä. Larraín on sanonut haastatteluissa olevansa oopperan ystävä ja ehkä tässä piileekin elokuvan heikkous. Larraín ei uskalla sukeltaa syvemmälle Callasin elämään, mikäli sieltä paljastuisikin jotain epämiellyttävää.
Mariasta puuttuu Spencerin energisyys ja Jackien syvällisyys, mutta Angelina Jolien huikea, ilmiömäinen roolisuoritus tekee ihmeitä. Larraínin elokuva on kaunista katseltavaa ja sen yksittäiset hetket toimivat hienosti, mutta kokonaisuus on pettymys.
Maria Lättilä
Maria -elokuvan traileri
