Euroopan parhaat palkittiin keskellä ei mitään

Eurooppalaiset elokuvapalkinnot jaettiin tänä vuonna merkillisessä paikassa. Perinteisesti Saksa on joka toinen vuosi vastannut arvokkaan tapahtuman järjestämisestä, ja paikkana on ollut Berliini. Nyt elokuvatähdet, tekijät sekä satapäinen toimittajalauma kuskattiin raskaasta teollisuudestaan aikoinaan tunnetun Ruhrin alueen Esseniin.

Joulukuisessa, synkeän kylmässä ja pimeässä säässä Essenin pikkukaupunki muistutti erehdyttävästi perinteistä ankeaa suomalaista lähiötä. Miksi olemme täällä keskellä ei mitään, mietti moni toimittaja. Järjestäjien mielestä paikka oli kuitenkin mitä mainioin, sillä Ruhrin alue on valittu Euroopan kulttuuripääkaupungiksi 2010. Vanhaan kaasulaitokseen rakennetun ja mahtipontisesti järjestetyn palkintoseremonian tirehtöörinä heilui tuttuun tapaansa Elokuva-akatemian presidentti, itseensä ihastunut Wim Wenders (kuvassa), joka sai pelkällä läsnäolollaan saksalaiset polvilleen ja hymisemään kunnioittavasta ihastuksesta. Outoa, sillä ohjaaja ei ole tainnut tehdä yhtään kelvollista elokuvaa kahteenkymmeneen vuoteen.

Euroopan elokuva-akatemiaan kuuluu 1 800 jäsentä, ja he valitsevat äänestämällä palkinnonsaajat. Tänä vuonna tärkeimmät palkinnot keräsi yksi ja sama elokuva. Itävaltalaisen Michael Haneken ohjaama tinkimättömyydessään häkellyttävän omaperäinen Valkoinen nauha (Das Weisse Band) sai parhaan ohjauksen ja parhaan elokuvan palkinnot sekä vielä parhaan käsikirjoituksenkin pystin. Euroopassa kun oltiin, niin kielten sekamelska oli melkoinen. Haneke pitikin kolminkertaisen kiitospuheensa tyylikkäästi saksaksi.

Jo Cannesissa palkitun ranskalaisleffan Profeetta (Un Prophete) pääosanesittäjä Tahar Rahim palkittiin vuoden parhaana miesnäyttelijänä ja Kate Winslet parhaalla naispääosapalkinnolla elokuvasta Lukija. Viriili ikämies Ken Loach sekä ranskalaisnäyttelijä Isabelle Huppert palkittiin elämäntyöstään. Kriitikkojen palkinnon Prix Fiprescin sai puolalainen mestari Andrej Wajda elokuvastaan Sweet Rush. Vuoden eurooppalaiseksi löydöksi nimettiin englantilaissyntyisen Peter Stricklandin esikoisohjaus, keskustelua herättänyt romanialaiselokuva Katalin Varga. Yleisöpalkinto meni jo vuoden aikana miljoonasti ympäri maailmaa palkitulle Slummien miljonäärille.

Suomi ei näissä mittelöissä ole menestynyt, mutta tänä vuonna oli poikkeuksellisesti ehdolla peräti kaksi kotimaista elokuvaa: animaatiosarjassa Niko – lentäjän poika sekä lyhytelokuvasarjassa Iris Olssonin Between Dreams. Kuten Loach puheessaan totesi, eurooppalaisen elokuvan suurin ongelma on se, ettei sitä oikein esitetä missään, koska Hollywood jyllää markkinoilla. Onneksi sentään Haneken Valkoinen nauha sekä Jacques Audiardin ohjaama Profeetta saavat ensi-iltansa kevään myötä Suomessa.

Teksti ja kuva: Timo Kuismin