Kun ohjaaja Klaus Härö sai tuotantoyhtiöltä Miekkailija-elokuvan käsikirjoituksen luettavakseen, hän oli aluksi skeptinen. Ajatus 1950-luvun Viroon sijoittuvasta elokuvasta sai ohjaajan epäröimään.
Teksti: Jussi Huhtala
Kuvat: Tuomo Manninen
Härö luki hänelle tarjotun Anna Heinämaan tarinan enemmän kohteliaisuudesta kuin puhtaasta kiinnostuksesta.
– En ollut lukenut pitkälle, kun tuli olo, että tämä on niin hyvä, että ihan sattuu.
Härö sanoo lukevansa käsikirjoituksia hitaasti ja samalla suunnittelevansa elokuvan toteutusta. Yhden käsikirjoituksen voisi lukea parissa tunnissa, mutta häneltä menee siihen helposti kokonainen päivä. Hän kuvaa Miekkailijan lukemista yhdeksi upeimmista päivistä ammattinsa aikana.
– Tuli vain sellainen olo, että minut vietiin toiseen maailmaan. Tätä tarinaa jaksaisin sen kaksi–kolme vuotta tehdä, minkä se vaatii.
Virossa kuvatun elokuvan pääosissa esiintyy paikallisia näyttelijöitä. Keskeisessä roolissa nähdään Märt Avandi, joka on Viron tunnetuimpia televisiokasvoja.
– Märt on niin suosittu Virossa, että hänen kanssaan ei voi kadulla kävellä, Härö kertoo.
– Kun olimme Haapsalussa Märtin kanssa katsomassa kuvauspaikkoja, niin lapsia juoksi pyjama päällä paljain jaloin pyytämään nimikirjoitusta.
Avandi tunnetaan aivan toisenlaisista rooleista kuin Miekkailijan vakava liikunnanopettaja. Hän on tehnyt räävitöntä sketsiviihdettä Putous-tyyliin. Härö kuitenkin kertoo, että Avandi ei saanut roolia siksi, että hän on suosittu. Härölle tuli mieleen Äideistä parhain -elokuvansa ruotsalaisnäyttelijä Maria Lundqvist, joka tunnetaan Avandin tapaan sketsiviihteestä.
– Maria esiintyi sukkahousut kainalossa ja hassut lasit päässä. Se oli jotain ihan räävitöntä, ja ajattelin, että jos hän laittaa itsensä näin likoon komediassa, niin mitäpä jos se sama laitetaan draamaan.
Härö onkin sitä mieltä, että usein koomikot, kuten vaikka edesmennyt Robin Williams, osaavat tehdä koskettavia vakavia rooleja. Märt Avandi tuntui Lundqvistin tapaan laittavan itsensä täysin likoon.
– Samalla hänessä oli jotain klassisen ylvästä, mikä sopii miekkailijalle. Voisiko sanoa surullisen kaunis ritarihahmo.
Edellinen Härön ohjaama pitkä elokuva Postia pappi Jaakobille sai erinomaisen vastaanoton. Siitä on kuitenkin aikaa jo yli viisi vuotta.
– Tämähän on siitä erityinen ammatti, että voin suunnitella mitä tahansa, mutta se ei välttämättä toteudu.
Ennen Miekkailijaa Härö oli pitkään valmistellut Suomesta luovutetuista juutalaisista kertovaa projektia.
– Siihen liittyy niin paljon kaikkea historiallista, että käsikirjoitus on tosi iso haaste. Se on edennyt, mutta ei sellaiseen pisteeseen, että se olisi päässyt tuotantoon.
Toinen Härön kehittelemä projekti oli sotadraama, jossa ei kuitenkaan juuri nähdä taisteluita.
– Se oli tavallaan lännenelokuva miesten välisestä kaveruudesta, sotaelokuva ja lämminhenkinen buddy movie.
Sotadraamasta jäi puuttumaan vaadittava ulkomainen rahoitus, ja projekti piti hylätä. Jokaisen toteutuneen elokuvan kohdalla on Härön mukaan yksi tai kaksi toteutumatonta. Se on ohjaajan mukaan raskasta mutta kuuluu työhön.
– Olen ohjaajana jatkuvassa työnhaussa. Elokuvan teko on niin kallista, että sen täytyisi maksaa itsensä takaisin.
Kahden projektin väliin tuli Miekkailija. Sekään ei ollut ihan pieni elokuva, mutta tarinan luonne oli ohjaajan mielestä juuri oikeanlainen.
– Siinä on löytynyt se, mikä käsikirjoituksessa aina pitäisi löytää. Se ahaa-elämys kun luin sitä. Käsikirjoitus selitti itse itseään, eikä siinä tarvinnut vakuuttaa ketään.