Tämän artikkelisarjan edellisessä osassa läpikäydyt Manaaja ja Jade eivät ole ainoita William Friedkinin elokuvia, joista on julkaistu enemmän kuin yksi versio. Erikoisjulkaisujen takana ei kuitenkaan aina ole pelkkä uudelleenleikattu näkemys. Friedkin nimittäin innostui dvd:n, blu-rayn sekä ylipäätään koko digitaalisen aikakauden suomista mahdollisuuksista. Hän istui jopa viikkoja sorvin äärellä muokatessaan elokuviensa uudelleenjulkaisujen värejä ja kontrastia samalla digitaalisia tehosteita hyväksikäyttäen.
Mutta jo ennen dvd- ja blu-ray-levyjen kultakautta Friedkin oli kovaotteinen omien elokuviensa käsittelijä. Murhaaja (Rampage, 1987) on tästä erinomainen esimerkki.
Ansaitseeko murhaaja kuolemantuomion?
Tositapahtumiin perustuva Murhaaja sai ennakkoesityksensä Yhdysvalloissa pian valmistumisensa jälkeen elokuussa 1987. Seuraavan kuukauden leffafestarikierroksen jälkeen elokuvan levittäjä DEG – De Laurentiis Entertainment Group teki konkurssin, joka esti suunnitellun Yhdysvaltojen ensi-illan. Leffa pääsi kuitenkin parin seuraavan vuoden aikana esitykseen muutamissa Euroopan maissa. Suomessa 28.7.1989 valkokankaille K-18-ikärajalla saapunut trilleri keräsi 6 317 katsojaa.
Murhaaja kertoo säälimättömästä tappajasta, Charlesista (Alex McArthur), joka kirjaimellisessa verenhimossaan saattoi valita uhrikseen jopa pienen lapsen. Kiinni jäätyään hän ei osoittanut minkäänlaista katumusta vaan kertoi tarvinneensa uhriensa veret pystyäkseen elämään. Syyttäjä vaati hänelle kuolemantuomiota. Tästä alkoi synkkä oikeudenkäynti, joka vaikutti rajusti jopa syyttäjän henkilökohtaiseen elämään.
Elokuvan 97 minuuttia kestävä alkuperäisversio jäi kutkuttamaan ohjaajansa mieltä. Myös hänen mielipiteensä kuolemantuomiosta muuttui elokuvan valmistumisen jälkeen. Kun esitysoikeudet hankkinut Miramax toi leffan lokakuussa 1992 Yhdysvaltojen kankaille, oli Friedkin tehnytkin siitä jo uuden leikkauksen. Tämä 92-minuuttinen US-versio on siitä lähtien ollut elokuvan levitetyin versio. Se ei tosin paljoa kerro, sillä elokuva käytännössä katosi heti vhs-julkaisunsa jälkeen.
Murhaaja on saanut pienen kulttimaineen viimeisen parin vuosikymmenen aikana. Ohjaaja oli itse tästä hyvinkin tietoinen, mutta hän näki elokuvansa varsin epätyydyttävänä. Lyhennettyä US-versiota hän piti parempana, joten katsotaanpa minkälaisia eroavaisuuksia siinä on alkuperäiseen julkaisuun verrattuna.
Versiot on helppo tunnistaa alun logosta. Siinä missä alkuperäisessä versiossa on DEG:n nimi, US-versiossa paistattelee Miramaxin logo. US-versiossa ei ole titteliä enempää alkutekstejä; niiden sijaan nähdään vähän yli minuutin kestävä kohtaus, jossa Charles käy ostamassa aseen.
Kuuden minuutin kohdalta on poistettu puolen minuutin kohtaus, jossa Anthony (Michael Biehn) saapuu toimistorakennukseen. Kohtaus on sinänsä täysin turha, joten sen poistaminen oli järkevä ratkaisu.
Kun Anthony muistelee kolmannentoista minuutin kohdalla lapsensa kuolemaa, lääkärin ”It has to be your decision” kuullaan kahdesti. Tämän jälkeinen puoliminuuttinen, jonka aikana Anthony puhuu aiheesta vaimonsa Katen (Deborah Van Valkenburgh) kanssa, on poistettu. Hetkeä myöhemmin on poistettu toinen puoliminuuttinen kohtaus, jossa Anthony keskustelee mahdollisesta kuolemantuomiosta.
35 minuutin jälkeen Anthony menee kotiin, ottaa drinkin ja ajattelee päivän tapahtumia. Kummankin version väli-insertit ovat erilaisia, vaikkakin molemmissa keskitytään niin Charlesiin kuin Anthonyn kuolleeseen tyttäreen. US-versiossa Anthony saa myös vision vankilapedillä makaavasta kuolleesta Charlesista.
Seuraava poisto tulee hieman ennen 40. minuuttia. Kun Anthony pyytää Harrya (Patrick Cronin) kaivamaan lisää tietoa Charlesin lapsuudesta, on kohtausta lyhennetty lähes puoli minuuttia. Pois on jäänyt muun muassa Harryn huomautus erikoisista kalenterimerkinnöistä. Tätä välittömästi seuraavassa aivojen magneettikuvauksessa tohtori Gablesin (Donald Hotton) taustaselostus eroaa eri versioissa.
Kolmen vartin jälkeen nähdään US-versiossa uusia hetkiä. Anthony kertoo vaimonsa menettäneelle Genelle (Royce D. Applegate), että Charlesin kuolema olisi kaikille parhaaksi. Tämän jälkeen he lähtevät kävelylle samasta aiheesta keskustellen. Nämä lisätyt kohtaukset kestävät yhteensä lähes minuutin.
Hieman edellisen jälkeen tulee vaihtoehtoinen kohtaus. Alkuperäisversiossa Anthony ja Kate istuvat ravintolassa. Kate kertoo hänelle tarjoutuneesta mahdollisuudesta lähteä yhdistetylle rantaloma-työmatkalle. Hän haluaa Anthonyn mukaan, mutta idea ei saa vastakaikua. US-versiossa tulee sen sijaan kohtaus, jossa Anthony neuvottelee tuomarin ja puolustuksen kanssa Charlesin mahdollisesta syyntakeettomuudesta. Sen jälkeen tuomari kertoo jurylle heidän vastuustaan. Kummankin version kohtaus kestää noin sata sekuntia.
Tunnin kohdalta puuttuu 10 sekuntia kestävä hetki, jossa Kate sanoo papereihinsa keskittyneelle Anthonylle, että hänellä olisi jotain kerrottavaa. Hetkeä myöhemmin tulee lyhyt lisäys Charlesin soittaessa Anthonylle. Charles alkaa alkuperäisestä versiosta poiketen nauraa Anthonyn lopettaessa keskustelun. Tämän jälkeinen kohtaus jatkuu alkuperäisessä versiossa 15 sekuntia pidempään: Kate kertoo muuttavansa väliaikaisesti isänsä luokse ilman varmuutta tulevasta.
Hieman edellisen jälkeen tulee kohtaus, jossa Charlesia kuljetetaan pakettiautolla kahden vartijan istuessa vieressä. US-versio alkaa eri tavalla. Alkuperäisessä 20 sekuntia pidemmässä versiossa hän pyytää vartijalta donitsia. US-versiossa hänelle sanotaan ”Okay, Charlie, it’s lunchtime.” Tästä versiosta puuttuu myös Charlesin väite, ettei hän olisi koskaan tehnyt väkivaltarikosta mikäli hän olisi ollut oma itsensä. Pakosalle päässeen Charlesin pari minuuttia myöhemmin tulevaan piileskelyyn yön pimeydessä on US-versiossa lisätty ”jännitysmusiikkia”.
Noin 70. minuutin kohdalla tulee iso eroavaisuus. US-versiossa oikeudenkäynti jatkuu pohdinnalla siitä, saiko Charles nautintoa tappaessaan ihmisiä ja oliko motivaatio mahdollisesti seksuaalinen. Alkuperäisessä versiossa on sama keskustelu, mutta sen aikana Charles tuijottaa oikeussihteerin sääriä pahaa enteilevän taustamusiikin alleviivatessa ajatuksenjuoksua. Charles myös kuvittelee naisen suutelevan häntä poskelle. Samaista oikeussalikohtausta on US-versiossa lyhennetty noin 20 sekuntia.
Seuraava poisto tulee parisen minuuttia myöhemmin. Puolustuksen päätöslauselmaa on lyhennetty parisenkymmentä sekuntia.
Hetkeä edellisen jälkeen Anthony laittaa kellon tikittämään kolmen minuutin ajaksi kuvastaen tällä yhden uhrin kuolemiseen johtanutta aikaa. US-versiossa kohtaus kestää reaaliajassa kaksi minuuttia, eli puolisen minuuttia alkuperäistä kauemmin. Siinä ei kuitenkaan näytetä murhien verisiä jälkiä, vaan esimerkiksi Charlesia, johon ei alkuperäisen version kohtauksessa kiinnitetty minkäänlaista huomiota. Hetkeä myöhemmin ohitetaan syyttäjän viimeiset sanat, joissa hän muistuttaa jurylle siitä, mitä varten he ovat paikalla ja mitä Charlesin vapauttaminen voisi käytännössä tarkoittaa.
Valamiehistön päätöksenlukemisen jälkeen elokuvan eri versioiden loput poikkeavat toisistaan täysin. Varoituksena: tämän jutun viimeiset kappaleet spoilaavat ne kokonaisuudessaan.
Alkuperäisessä versiossa Charles todetaan syylliseksi. Hän anoo uutta mahdollisuutta sitä kuitenkaan saamatta. Oikeudenkäynnin päätyttyä Kate päättää jättää Anthonyn. Masentunut Anthony alkaa ajatella asioita uudella tavalla ja tuleekin toisiin aatoksiin Charlesin kuolemantuomion suhteen. Hän toteaa, ettei teloitus ole oikea ratkaisu. Charles ehtii kuitenkin tehdä vankilassa itsemurhan ennen tämän kuulemista. Elokuva päättyy vaimonsa menettäneen Genen ja tämän pojan ollessa tivolissa. He jatkavat elämäänsä.
US-versiossa Charles todetaan yhtälailla syylliseksi. Hänen asianajajansa sanoo kuitenkin jo tuomion lukemisen aikana, ettei asia ole vielä loppuunkäsitelty. Charlesille tehdään tutkimuksia ja hänen todetaan olleen syyntakeeton murhiin. Hänet passitetaan mielisairaalaan. Siellä hän kirjoittaa Genelle, että hänen olisi tärkeää ymmärtää motiivi Genen vaimon tappoon. Hän pyytääkin Geneä käymään tapaamassa häntä. Tämän jälkeen tulee ruudulle tekstit, että Charles on ollut mielisairaalassa neljä vuotta ja hänellä on ollut yksi kuuleminen mahdollisesta vapautuksesta. Seuraava sellainen on kuuden kuukauden päästä.
Digimuokkausfiksaatio
Vuonna 2012 Friedkin totesi The Guardianin haastattelussa näin: ”There is always something I could have done to make it better.”
Lause tiivistää ohjaajan ajatusmaailman elokuvistaan. Uusien dvd- ja blu-ray-julkaisujen kynnyksellä hän saikin jonkinlaisen fiksaation muokata tuotoksiensa ulkoasua. Ihan vain koska se oli mahdollista. Kurkataanpas nyt näistä elokuvista kahteen.
Kovaotteiset miehet vuosimallia 2009 (yllä) ja 2012 (alla).
Kovaotteiset miehet (The French Connection, 1971) saapui ensimmäistä kertaa blu-raylle vuonna 2009. Friedkin oli käsitellyt sen värimaailmaa niin isolla pensselillä, että jopa elokuvan kuvaaja Owen Roizman kutsui sitä hirvittäväksi. Leffa ei vain enää näyttänyt samalle: se oli väreiltään haaleampi, purppuraisempi ja kontrastiltaan sekä yliampuva että etenkin valkoiset pinnat murskaava. Leffan fanien kyyneleet saatiin onneksi kuivattua kolme vuotta myöhemmin uuden Filmmakers Signature Series -blu-ray-julkaisun myötä. Sen takakannessa luki isolla kyseessä olevan uusi ohjaajan sekä kuvaajan valvoma HD-versio. Vuoden 2009 shokeeraava blu-ray on sen jälkeen painettu unholaan – ja ihan syystä.
Al Pacinon tähdittämällä Yön kuningas -elokuvalla (Cruising, 1980) oli täkäläisittäin erittäin vaikea startti. Sen esittäminen kiellettiin Suomessa kokonaan vuosien 1980 ja 1981 aikana tehdyissä neljässä ennakkotarkastuksessa (ikäraja: KK, kiellon syy: raaistava). Se ei päässyt valkokankaille edes K-18-ikärajalla varustettuna, vaikka rainaa oli siinä vaiheessa leikattu yhteensä jo yli neljän minuutin verran.
Leffan ensimmäinen dvd-julkaisu nähtiin Yhdysvalloissa vuonna 2007. Sen alusta puuttui studion vaatima vastuuvapauslauseke, jossa kerrottiin elokuvan sijoittuvan vain ”yhteen pieneen osaan homoseksuaalista maailmaa”. Kyseisen poiston lisäksi julkaisu on kuvaltaan äärimmäisen sinisävyinen. Ohjaaja halusi myös säätää yhden kohtauksen ”sekavan näköiseksi” Pacinon hahmon ollessa tanssilattialla huumeiden vaikutuksen alaisena. Julkaisussa on lisäksi pari muuta pientä muutosta.
Vuonna 2019 oli blu-ray-julkaisun aika, eikä Friedkin malttanut olla tekemättä jälleen muutoksia. Hän poisti vuoden 2007 dvd-julkaisussa nähdyn sinisävytyksen, Pacinon ”sekavan näköisen” tanssilattiaefektin ja hieman yli puolen tunnin kohdalla tapahtuvan puistomurhakohtauksen ehostetun digiefektin. Muihin muutoksiin kuului alkutekstijakso, joka oli nyt 15 sekuntia pidempi mainiten sekä Pacinon että Friedkinin nimet. Edellisten lisäksi niin subliminaaliset hardcore-otokset kuin 78. minuutilla tapahtuva takautuma ovat täysissä väreissä ja ilman filminaarmuja aiempien suttuisten mustavalko-otoksien asemesta.
Oliko Friedkinin digifiksaatiossa järkeä? Älä kysele, vaan ota itse selvää: nämä elokuvat ansaitsevat sen!
Elokuvanteossaan ”kovaotteisena miehenä” tunnettu William Friedkin kuoli 7.8.2023 87-vuotiaana keuhkokuumeeseen ja sydämen vajaatoimintaan. Lastensa lisäksi hänen rinnallaan oli vaimo, elokuvien Vaarallinen suhde (Fatal Attraction, 1987), Syytetty (The Accused, 1988) ja Musta sade (Black Rain, 1989) tuottajanakin tunnettu Sherry Lansing.
Miten nähdä artikkelin elokuvat?
Murhaaja: Alkuperäinen pitkä versio julkaistiin Suomessa vhs:llä vuonna 1990. Kyseessä oli 45 sekuntia leikattu K-16-versio aikana, jolloin Suomessa ei saanut julkaista K-18-kotitallenteita. Alkuperäinen versio julkaistiin myös vuonna 1990 Japanissa laserdiscillä ja vuonna 1998 Puolassa dvd:llä. US-versio julkaistiin Yhdysvalloissa laserdiscillä vuonna 1994. Edellämainittujen julkaisujen jälkeen elokuva on aikalailla kadonnut. US-version voi tosin vuokraa tai ostaa (SD-kuvanlaadulla) Yhdysvaltojen Amazonista.
Kovaotteiset miehet: Vältä vuoden 2009 blu-ray-julkaisua niin kaikki on hyvin. Striimipalveluista elokuvan näkee Disney Plussasta.
Yön kuningas: Alkuperäinen versio on julkaistu vhs:llä ja laserdiscillä. Suomen 1980-luvun vhs-julkaisu oli leikattu 4 minuuttia 13 sekuntia, joten se ei ole keräilyn arvoinen. Vuoden 2007 dvd:tä saa ulkomailta aivan kuten vuoden 2019 blu-rayta. Striimipalveluista elokuvan voi vuokrata tai ostaa Apple TV:stä; kyseessä on todennäköisesti vuoden 2019-versio.
Myös näistä William Friedkinin ohjaamista elokuvista on julkaistu erikoisverisio
Pelon palkka (Sorcerer, 1977) julkaistiin Yhdysvalloissa 122-minuuttisena. Levittäjän rajusti muokkaama Euroopan versio kesti vain 92 minuuttia; tämä nykyisin hyvin harvinainen julkaisu ei ollut ainoastaan lyhennetty, siinä oli myös erilainen rytmitys ja musiikki.
Killer Joe (2011) -elokuvan Yhdysvaltojen R-versio on lyhennetty vähän yli puolen minuutin verran. Euroopassa julkaistiin elokuvan sensuroimaton versio.
Teksti: Tom Kajaslampi
