Ari Asterin ohjaama kauhuleffa Hereditary syntyi ehkä jopa yllättävästä lähteestä: oikean elämän tapahtumista.
Elokuvan juoni perustuu löysästi erilaisiin traumaperäisiin kärsimyksen ja menetyksen tarinoihin. Aster kertoi Uniladille seuraavaa:
– Kauhugenre toimii hienosti filtterinä sille, minkälaisia henkilökohtaisia asioita tarinaan voi sijoittaa. Lopulta ne sitten kuitenkin esiintyvät aivan erilaisina. Asioita ei tarvitse dramatisoida kirjaimellisesti.
Elokuva perustuu löyhästi ihmisten kokoemuksiin, mutta lopulta nämä kokemukset muodostuivat joksikin aivan muuksi. Elokuvan keskiössä olevat tunteet ovat henkilökohtaisia. Kaikki muu seuraa näitä tunteita.
Aster kertoi myös, että elokuvassa on paljon henkilökohtaisia asioita, jotka koskettivat häntä kuvauksissa.
– Kuvasimme paljon tunteikkaita kohtauksia, jotka vaikuttivat minuun. Näin sellaista, mikä on lähellä minua. Nämä kohtaukset vaikuttivat minuun kuvauksissa. Ja tiedän kertoa, että Alexx Wolff ja Toni Collette päätyivät erittäin pimeisiin paikkoihin kuvauksissa.
Wolff kertoi taannoisessa haastattelussa kärsivänsä kuvausten aiheuttamasta traumaperäisestä stressihäiriöstä. Hän kertoi kärsivänsä eräiden kohtausten aiheuttamista muistinmenetyksestä ja epämukavista takaumista.
