Skywalkerin suvun saaga päättyy – Hyvästit kaukaiselle galaksille

Kauan sitten, kaukaisessa galaksissa, kerrottiin Skywalkerin suvun saaga, joka saapui meidän maailmaamme reilut 40 vuotta sitten. Nyt on sen päätösluvun vuoro. Siitä Episodille kertoivat ohjaaja ja käsikirjoittaja J.J. Abrams sekä hänen tähtensä Daisy Ridley, Oscar Isaac ja John Boyega. Heidän haasteenaan oli luoda elokuva, joka on oma seikkailunsa mutta samalla päättää niin kolmannen trilogian kuin kaikkien tähän astisten elokuvien läpi kulkevan tarinan.

14.12.2019 09:00

Luke Skywalkeria esittävä Mark Hamill on mukana The Rise of Skywalkerin krediiteissä, vaikka hahmo jätti meidän todellisuutemme taakseen The Last Jedi -elokuvassa. Luken siskoa, prinsessa Leiaa esittävä Carrie Fisherkin kuoli vuonna 2016. Miten uutuuden nimi pitäisi ymmärtää, jos suvun päähahmot eivät enää ole läsnä?

– Mietimme sitä pitkään, ja toivottavasti sen merkitys ei paljastu ennen kuin ihmiset näkevät elokuvan. Sitten sen pitäisi tuntua osuvalta, J.J. Abrams kertoo salaperäisesti.
Uuden trilogian aloittaneen The Force Awakensin jälkeen Abrams oli huokaissut helpotuksesta saatuaan massiivisen tarinan kerrottua.

– Mutta kun Kathy [tuottaja Kathleen Kennedy] halusi minut takaisin päättämään trilogian ja koko Skywalker-saagan, en voinut vastustaa kiusausta, Abrams tunnustaa. – Tämä on todennäköisesti päätösluku Star Wars -uralleni, mutta on vaikea kuvitella muuta olemassa olevaa tarinaa, jota olisin halunnut jatkaa. Star Wars oli minulle tärkeä lapsena, joten on vaikea jättää se.

– Haluaisin olla mukana tekemässä seuraavaa aaltoa alkuperäisiä tarinoita kaikkien jatko-osien ja uudelleenkäynnistysten keskellä. Jotkut niistä ovat kieltämättä nerokkaita, mutta Hollywood oli ennen paikka, jossa ihmiset inspiroituivat näkemästään ja kuvittivat omat reaktionsa ja vastineensa: ”Tässä on minun versioni”. Nyt sanotaan: ”Tuopa hienoa, tehdään täsmälleen sama uudelleen.” Luulen että katsojat ja monet elokuvantekijät ajattelevat tätä tv:n ja suoratoiston kultakautena, koska siellä on monia uusia ideoita. Toivon tekijänä pääseväni osaksi uusien elokuvien aaltoa.

Kuntoa ja turnauskestävyyttä

Hyvän ja pahan välinen taisto oli sisäänrakennettu jo George Lucasin yli 40 vuotta sitten luomassa kudelmassa. Se tuntuu läikehtivän myös katsojissa.

– Kaikkia ei voi miellyttää, ja jotkut fanit voivat olla niin äänekkäitä, myrkyllisiä ja vihaisia kuin fanit vain voivat olla, mutta Star Warsissa on myös jotain upean yhdistävää. Siinä on intohimoa ja sydäntä, se kertoo sijaisperheistä ja oudoista kumppanuuksista, ihmisistä, jotka ajautuvat yhteen ja vaikuttavat toisiinsa positiivisesti. Kaikessa siinä sydämellisyydessä ja huumorissa on jotain koskettavaa ja ajankohtaista, vaikka se tapahtuikin kauan sitten kaukaisessa galaksissa.

– Pidän ajatuksesta, että mitä tavallisimmassa tyypissä voi olla potentiaalia vaikuttaa asioihin valtavassa mittakaavasssa. The Force Awakens kertoi aloittelevasta, ehkä jopa hieman naiivista nuoresta naisesta. The Rise of Skywalkerissa hän nousee omaksi itsekseen, ja Daisy on samalla kypsynyt uskomattomalla tavalla näyttelijättärenä. Hahmona hän on nyt erilaisessa tilanteessa ja painii isompien ja syvempien asioiden kanssa.

Abramsin mainitsema Daisy Ridley sai kokea oman osansa myrkyllisistä kommenteista, kun hänet valittiin Reyn rooliin.

– Kuulin niistä muiden ihmisten puheiden kautta. Että olin idealisoitu Mary Sue -hahmo. Että Rey on jo valmis hahmo, joka ei joudu kamppailemaan minkään kanssa. Hyvä tavaton, Luken tarina oli samanlainen, eikä kukaan reagoinut niin.

– Ajattelin, että ihmiset pitävät tai eivät pidä minusta, minä voin vain tehdä työni. Enemmän järkytyin asioista, joita Johnista ja Kellystä sanottiin. En halua antaa sille julkisuutta sen enempää, sillä kenelläkään ei ikinä ole mitään tekosyytä olla niin kamala. Näistä teasereista olen kuullut innostuneita reaktioita, mikä on kivaa. Kaikkia ei koskaan voi miellyttää, mutta tätä oli aivan ihana tehdä, joten toivon fanien pitävän lopetuksesta tai olevan edes tyytyväisiä siihen, Ridley toteaa.

– Rehellisesti sanottuna en olisi voinut harjoitella enempää fyysisesti ja tunteellisesti hyödynsin koko kapasiteettiani. On jotenkin helpottavaa sanoa, että enempää en olisi voinut tehdä, olkaa hyvä ja nauttikaa. Edelliset elokuvat puristivat minusta mehut, sillä en ollut aikaisemmin joutunut sellaisiin kestävyysharjoituksiin. Jälkikäteen olen ihmetellyt lopputulosta, sillä olin niin väsynyt. Minulla ei viime vuoden alussa ollut mitään tekemistä ja sanoin yhdelle tuottajista, että haluaisin mielelläni jo aloittaa treenaamisen. Nyt olen paremmassa kunnossa kuin koskaan, en satuttanut itseäni ja kestin seitsemän kuukautta putkeen. Olin tosi innoissani saavutettuani vihreän vyön potkunyrkkeilyssä, joka otettiin mukaan harjoituksiin!

Pientä helpotusta näyttelijät saivat, kun sapeleista tehtiin stunttikoordinaattorin toiveesta lyhyempiä ja kevyempiä.

– Se oli hyvä, sillä emme ehkä muuten olisi kestäneet kuutta päivää, jotka sen yhden kohtauksen kuvaaminen kesti. Mutta koska ne ovat kevyempiä, ne myös reagoivat liikkeessä eri tavalla, ja meidän piti tavallaan harjoitella niiden käyttö uudestaan. Koska olimme Adamin kanssa jo kuvanneet yhdessä, meillä oli sekä ammatillinen että henkilökohtainen yhteys. Siinä tietyssä taistelussa kyselimme koko ajan, oletko ok, sopiiko jos teen näin… Teimme siitä joka kerta todempaa. Se oli outo yhteinen kokemus, vaikka taistelimme toisiamme vastaan.

– En halua paljastaa mitään, mutta miekka oli painotettu eri tavalla, joten sitä oli hankala pidellä, kun sitä pyöritteli ja heitteli. Siinä on kytkin, josta pitää saada kiinni, ja monesti en onnistunut. Yritin olla tosi intensiivinen, ja sitten sapelini vain heilui ympäriinsä. Mutta oli hauska leikkiä naamiaisia ja tehdä toisen puolen erilaisia juttua. Punaisen valomiekan piteleminen oli mahtavaa, Ridley paljastaa.

– Kuvasimme valtavaa tarinaa epäjärjestyksessä, ja usein sanoinkin J.J:lle, että nyt vasta muistan kunnolla tähän liittyvän kohtauksen, olikohan tunnetilani looginen. Yleensä hän vastasi, että jos se tuntui oikealta siinä hetkessä, se todennäköisesti oli oikein. Olen häkeltynyt siitä mitä J.J. ja Chris [Terrio, toinen käsikirjoittaja] ovat tehneet, sillä tässä on kaari läpi uusimpien elokuvien niille, jotka ovat nähneet vain ne, mutta myös vanhemmille faneille kaari läpi kaikkien elokuvien.

Huumoria rajan takaa

Ridleyn mainitsemaa kaarta ei voi mainita puhumatta Carrie Fisheristä. Näyttelijätär kuoli noin vuosi The Force Awakensin ensi-illan jälkeen, kun kuvaukset hänen osaltaan jatko-osassa The Last Jedi olivat jo päättyneet. Vuoden 2016 Rogue One -elokuvassa nähtiin tietokoneella luotu Leia. Abrams ei halunnut sitä, vaan hyödynsi The Force Awakensin ja The Last Jedin yhteydessä kuvattua materiaalia. Se hämmensi Ridleyta, jolla oli tärkeitä kohtauksia Fisherin kanssa.

– Kaikki se tekniikka meni vähän yli hilseen, hän toteaa. – Minua ällistytti, että materiaali, jota olimme kuvanneet aivan toisen elokuvan yhteydessä, tuntui olevan kuin tehty Rise of Skywalkeriin, vaikka esimerkiksi halauksemme liittyi aivan eri aikaan ja paikkaan. En ymmärrä miten he löysivät sen kaiken. J.J:n kanssa puhuimme kuinka outoa ja aavemaista on, että Carrie on niin läsnä elokuvassa. Ei vain jossain kohtauksessa, vaan iso osa koko elokuvaa.

– Kuvaukset olivat toki hankalia. Ei siksi, että olisi ollut vain vaikea päästä oikeaan tunnetilaan, mutta kun kuvasimme alkuperäistä kohtausta, hän tokaisi minulle: ”Kuinka helvetin kauan yksi halaus voi jatkua?” Pyörimme ja tanssimme siinä, joten se oli katkeransuloista. Mutta minulle jäi siitä hyvät muistot, Ridley hymyilee muistellen Fisherin huumorintajua.

– Tämä nainen on elänyt kapinoiden ensin Imperiumin ja nyt Ensimmäisen ritarikunnan sortoa ja tyrannian mielivaltaa. Hänen pojastaan on tullut vihollisorganisaation johtaja, pojasta, johon hän oli asettanut toivonsa tämän harhapoluista huolimatta. Kun Rey ilmestyy, he syleilevät, kokevat heti syvän yhteyden, muistelee ohjaaja Abrams.

– Tarinaa ei voinut kertoa ilman Carrieta, jonka Leia on side Reyhin ja Kylo Reniin. Oli luojan lykky, että meillä oli käytettävissämme kaikki se materiaali, sillä rooliin ei olisi voinut ottaa ketään muuta emmekä halunneet käyttää cgi:tä. En halunnut… teknologia sinänsä on mahtavaa ja on uskomatonta mitä sillä voi tehdä, mutta en vain halunnut. Se pelotti minua ja halusin olla uskollinen Carrielle. Pohdimme, miten kerromme tarinan niin, että lopputulos olisi täsmälleen sama kuin jos Carrie olisi ollut kanssamme. Lisäksi hänen Billie-tyttärensä on mukana elokuvassa, ja halusimme kaiken olevan ok hänellekin.

– Se oli herkkää hommaa, mutta meille oli tärkeää tehdä se oikein. Kohtaukset, joissa hän on mukana, tuntuvat vaivattomilta, ja sydäntä särkee, ettei Carrieta enää ole. Hän oli ainutlaatuinen.

Myös Abrams sai osansa Fisherin omalaatuisesta mielestä.

– Kun tämä homma varmistui, Carrie oli valitettavasti jo poistunut keskuudestamme. Aloimme työstää materiaalia, jota tajusimme meillä olevan hänestä, ja muistin hänen kirjoittaneen jotain viimeisen kirjansa The Princess Diarist kiitossanoihin. Tarkistin sen, ja hän tosiaan lähetti ”erityiskiitokset J.J. Abramsille minun sietämisestäni kahdesti”. En voinut ymmärtää mitä hän saattoi tarkoittaa, sillä emme olleet tehneet yhdessä mitään ennen The Force Awakensia. Se aiheutti kylmiä väreitä, vaikka oli jotenkin tyypillistä Carrieta. Ehkä se oli vitsi? Tai ehkä hän jotenkin tiesi, Abrams kertoo häkeltyneenä.

Teknologia, uhka vai mahdollisuus?

Helpoin ratkaisu cgi:n jälkeen olisi ollut käyttää Carrie Fisherin kohtauksissa sijaisnäyttelijää.
– Käytimme sijaisnäyttelijää, kun tarvitsimme kuvauksissa jonkun auttamaan katsekontaktin hakemisessa, Abrams paljastaa. – Mutta valkokankaalla näkyvä Carrie on aina Carrie. Kuvasimme vuosia sitten kaikenlaista ja jälkituotannossa kuvia ja elementtejä yhdisteltiin.

Abrams pitää pienen luennon Star Wars -teknologian evoluutiosta.

– Alussa oli kirjaimellisesti pienoismalleja ja mustia taustoja, joihin pistetyistä rei’istä loisti ”tähtien” valo. Sitten he alkoivat tehdä upeita juttua mattemaalauksilla ja joskus stop motionilla. Esiosat ilmestyivät, kun cgi tosissaan alkoi nousta. George testasi ja kehitti tekniikkaa, kuvasi greenscreentaustoilla ja sijoitteli hahmoja paikoilleen. Hän mullisti efektejä Industrial Light and Magic -firmallaan.

– Osissa 7 ja 9 yritin löytää kultaisen keskitien kahden ääripään väliltä. Rajoitimme green screenin käyttöä mahdollisimman paljon, mutta toisaalta käytimme kaikkia työkaluja. Cgi laajensi jotain lavasteitamme, emmekä tietenkään voineet rakentaa aluksia ja lentää avaruudessa, joten mukana on totta kai satoja ja satoja visuaalisia efektejä. Teknologia mahdollistaa nykyään jo kaiken. Se ei silti pysty kertomaan mitä pitäisi tehdä. Kaikkea ei kannata tehdä, vaikka voisikin. Se voi olla jopa negatiivista, halvaannuttavaa.

– Mahdollisuus tehdä upeita visuaalisia efektejä saattaa tulla tarinankerronnan tiellä. Olemme kaikki nähneet elokuvia, joissa on upeita efektejä, mutta katsojalla ei ole niissä mitään roolia. Minulle merkityksellisin efekti ovat näyttelijän kasvot, näyttelijän silmät, kun hän reagoi johonkin uskomattomaan. Olen häkeltynyt ja kiitollinen kaikesta mihin visuaalisia efektejä tekevät ihmiset pystyvät, mutta samalla yritän välttää niiden käyttämistä kainalosauvoina.

Oscar Isaacilla on mielenkiintoinen anekdootti Abramsin tavasta yhdistellä totta ja cgi:tä.

– Olimme Jordaniassa, Wadi Rumin autiomaassa. Kuvasimme upeita kiitureita, jotka ovat kuin pieniä, valtavan nopeita merirosvoaluksia. Nousin kiituriini, jonka ympärillä oli puhaltimia ja joka oli kiinni kolmessa akselissa, jotta se pystyi pyörimään kaikkiin suuntiin. Ja joka puolella oli vihreitä kankaita.

– Lopulta minun oli kysyttävä J.J:ltä: ”Miksi teemme tätä keskellä aavikkoa, miksi emme ole studiossa?”. Hän nyökytteli ja osoitti sitten ympärillemme: ”Näetkö miten valo osuu hiekkaan tuolla kaukana, tai tuon heijastelevan kiven? Ne olisivat elementtejä, joita en loisi tietokoneella, koska ne ovat rumia tai pistävät muuten silmään.” Eli hän halusi kuvata oikeaa hiekkaa ja oikeaa valoa, mutta samalla muokata ympäristöä niin, että se näyttää hienolta. Minusta se oli luovaa elokuvantekemistä ja samalla muistutus resursseistamme. Miksi emme pystyttäisi green screeneja keskelle Wadi Rumin autiomaata, jos meillä kerran on rahaa siihen? Oli uskomaton kokemus työskennellä vihreiden kankaiden kanssa keskellä ei mitään.

Nyt unhoittuisko ystävyys

Vaikka uutuus kokoaa yhteen saagan langanpäitä, se ehtii esitellä uusiakin hahmoja.

– Olin innoissani, kun J.J. sanoi aikovansa vähän sotkea Poe Dameronin puhtoista imagoa omistautuneena kapinallistaistelijana, Isaac kertoo. – J.J. kehitti Zorii Blissin [Keri Russell], johon ystävämme törmäävät seikkailullaan. Finnin ja Reyn yllätykseksi Poella ja Zoriilla on yhteinen menneisyys, eikä Zorii vaikuta iloiselta jälleennäkemisestä. Alamme saada kuvaa monimutkaisesta taustatarinasta, ja dynamiikassa on hauskaa Meidän vastaeronneiden kesken -tyylistä sanailua. Vähän kuin vanhat ystävät pääsevät saman tien tuttuun rytmiin, vaikka eivät olisi nähneet 20 vuoteen.

Yhteishenki ja ystävyys ovat jäänyt Ridleynkin mieleen.

– Teasereistakin näkee Jordaniaan sijoittuvan ison karnevaalimeiningin. Se tapahtui autiomaassa. Oli järkyttävän kuuma, meillä oli kuuma, emmekä edes olleet missään massiivisissa asuissa. Oli huikeaa kävellä sen tunnelman läpi kaikkien pannessa parastaan niissä vaikeissa olosuhteissa. Ja me olimme oma pieni jengimme: John, Oscar, Joonas [Suotamo], BB-8 ja minä ensimmäisenä kuvauspäivänäni seikkailemassa keskellä spektaakkelia, ja se on työtämme!

Monet näkevät ystävyydessä muutakin, kuten kipinöintiä Reyn ja Finnin välillä.

– Olen aina ajatellut Reyn ja Finnin välejä platonisiksi, kommentoi John Boyega.

– Kai se on katsojan silmässä. Itse olen mies, jolla on platonisia naisystäviä. Se ei estä hyvin vahvaa suhdetta.

– Kai on normaalia, että ihmiset katsovat heitä ja ajattelevat, että jotain on pakko olla tekeillä, vaikka se on olosuhteiden sanelema ystävyys. He tapasivat tärkeällä hetkellä omassa elämässään, kun olivat löytämässä itseään. Ystävyys on lähtenyt kasvamaan siitä, sille se luo vahvan siteen. Mitä romantiikkaan tulee, luulen Finnin katselevan toiseen suuntaan, samoin Reyn. He ovat vain hyviä ystäviä.

– Kerran Oscar, John ja minä olimme tekemässä jotain ja J.J. tokaisi: ”Mitäs kaverit?” ja tajusin, että hitto, me olemme kavereita. Parasta ovat ihmissuhteet ja ystävyydet, joita kaiken tämän myötä on tullut, Ridley iloitsee.

Siinä on myös saagan sanoma, jonka Ridley toivoo fanien löytävän.

– Minusta elokuvissa on paljon toivoa. Jopa The Last Jedissa Reylla on naiivi varmuus siitä, että Ren on käännytettävissä. Minusta sellaisessa uskossa kamalia tehneeseen ihmiseen on jotain kaunista. Kuvauksissa jotkut kohtaukset oikeasti liikuttivat ihmisiä, ja haluaisin fanien ajattelevan, että tämä on ”yhdessä”-elokuva. Kaikilla on tässä merkitystä, kukaan ei voi tehdä mitään ilman muiden apua. Toivottavasti ihmiset samastuvat siihen.

Teksti: Kirpi Uimonen, Beverly Hills
Kuvat: ILM & Lucasfilm Ltd.

Lisää luettavaa