Toimituksen suosikiksi nousi vuonna 2017 ilmestynyt, mutta vuosia tekijältään Takahide Horilta vaatinut stop motion -animaatio Junk Head. Tulevaisuudessa planeettamme on rakennettuja kerroksia kerroksien päällä kantava painajaismaailma, johon päähenkilö eksyy. Toivottavasti jatkoa ei tarvitse odottaa vuosia.
Vuoden 1992 Candyman sijoittui Chicagon vuokraslummiin. Muut jatko-osat unohtavassa (ja syystäkin) uutuudessa alue on keskiluokkaistunut, jopa yläluokkaistunut. Silti jäljellä on hylättyjä taloja, joissa yhä muistetaan tappava urbaanilegenda.
Elokuva jakoi toimituksen mielipiteet. Osa oli valmis julistamaan sen lähes mestarilliseksi, osan mielestä nimihahmo ei ongelmitta taivu modernien teemojen kommentointiin. Mikä pahinta, he eivät pitäneet sitä pelottavana.
Vuokraslummi on keskiössä myös ranskalaiselokuvassa Gagarine – kiertoradalla. Tekijät pääsivät tutustumaan valtavaan, 1960-luvulla rakennettuun rakennukseen, joka nyt on purettu. Mutta mikä muille oli brutaali betonimöhkäle, oli toisille koti. Kolossille inspiraation antaneesta avaruudesta unelmoiva nuori mies pyrkii epätoivoisesti pitämään sitä kasassa.
Kotimainen Yö armahtaa on koronaelokuva. Se sijoittuu rajoitusten vuoksi suljettuun Corona-baariin, jossa kohtaa kolme omalla tavallaan ongelmaista miestä. Konsensus oli, että elokuva on alkupuoliskollaan mainio kuvatessaan kauniisti Helsinkiä ja pysyessään ohjaaja Mika Kaurismäen sekä Sami Keski-Vähälän käsikirjoituksessa. Kun näyttelijät päätyvät baariin improvisoimaan dialogia, heitä eivät keskiössä olevat tarinat tunnu pahemmin kiinnostavan.
