Jenkkipalvelu Hulu on panostanut tänä vuonna yllättävän isosti kauhuun, joka näkyy täällä meillä kotosuomessa Disney Plussan kasvaneella kauhutarjonnalla. Vaikka uutta Hellraiseria ei täällä ole vielä nähty, on tarjonnassa muun muassa meemikulttuuriin pohjaava höpsökauhu Grimcutty ja folk-kauhu Matriarch.
Brittituotanto Matriarch alkaa mystisellä ja synkällä kohtauksella, joka asettaa elokuvalle toivottoman, synkän ja etäännyttävän tunnelman. Se mitä alun jälkeen tapahtuu, on kuitenkin vielä rajumpaa, sillä vaikka Matriarch on hitaasti etenevä tunnelmannostattaja, tapahtuu ennen loppurysäystä useita, luotaantyöntäviä mutta lyhyitä kohtauksia, jotka saavat katsojan miettimään, että mitähän helvettiä nyt taas.
Laura (Jemima Rooper) on kiireinen yritysnainen, jonka elämä on ollut aina onnetonta. Huonot välit äitiin ja tämän aiheuttamat traumattiset muistot vaikeuttavat Lauran elämää siihen pisteeseen saakka, että ainoa pakokeino kaikelta tuntuu olevan jatkuva viinan kittaaminen ja kokaiinin käyttäminen.
Kun Laura saa rankan bileillan jälkeen yliannostuksen, mutta selviää siitä kuin ihmeen kaupalla, päättää hän lähteä selvittämään välejä äitinsä kanssa tämän kotiseudulle, eli pieneen ja synkkään englantilaiseen kyläpoloseen.
Kylässä on jo ensialkuun hyvin pahaenteinen tunnelma, jota kasvatetaan Lauran ympärillä jatkuvasti tapahtuvilla omituisuuksilla, joihin kuuluu esimerkiksi tänä vuonna jo Ti Westin X-elokuvassa nähty, vanhusten välinen vähintäänkin omalaatuinen yhdyntä.
Rooper on loistava syvästi satutettuna Laurana, jonka on vaikea antaa anteeksi äitilleen Celialle (Kate Dickie), joka pahoinpiteli lastaan vuosia raskaan verbaalisesti. Kaksikon välillä on oikeasti vain kymmenen vuoden ikäero, mutta dynamiikka toimii silti oivallisesti. Celian nuorekkuutta selitellään elokuvassa ihan varteenotettavilla höpinöillä, joten se ei tunnu alkuasetelmaan totuttua enää kovinkaan isolta epäkohdalta.
Kuten aikaisemmin mainittiinkin, etenee elokuva rattoisasti, vaikka kestääkin vain piirun verran yli 80 minuuttia. Hahmoja ei Lauran lisäksi kuitenkaan kypsytellä aivan niin suurella antaumuksella kuin voisi toivoa ja osa sivuhahmojen päätöksistä tuntuu yksinkertaisesti naurettavilta.
Matriarch muistuttaa enemmänkin synkkää ja luotaantyöntävää trilleriä à la Men kuin suoranaista kauhuelokuvaa. Hetkittäiset kauhukuvat ovat lähinnä väkivaltaisia spurtteja, jotka tuovat mieleen uusimman Halloween-trilogian. Väkivalta on yhtä päätöntä ja tehokasta, mutta sitä on harmillisen vähän.
Ne hetket, joissa kauhutunnelma nostaa väkivallan lisäksi päätään, ovat omalaatuisten ikäloppujen kyläläisten keskenäiset omituisuudet, joita näytetään muutaman otteeseen ennen lopun suorastaan vavistuttavaa kirkkokohtausta, joka loksauttaa elokuvan palaset kohdalleen ja aloittaa aste asteelta yllättävämpien juonenkäänteiden sarjan.
Mikäli etsii siis vanhojen ihmisten outoiluun, perinteikkääseen folk-kauhisteluun ja nuoruuden traumoihin pohjautuvaa slow-burneria, on Matriarch aika varteenotettava vaihtoehto.
Niklas Tirkkonen
Tähdet ★★★
