Maaliskuun lopulla järjestettävä Oscar-gaala on yksi elokuvavuoden huipentumia. Oscareilla on myös hupaisa varjotapahtuma Golden Raspberry eli Razzie-palkinto, joka myönnetään vuoden huonoimmille elokuville.
Vuodesta 1981 järjestetty Razzie-gaala on kieli poskessa järjestetty tapahtuma, mutta senkin takana vaikuttaa nykyään iso yhdistys, jossa on mukana satoja jäseniä eri maista.
Tänä vuonna Razzie-ehdokkuuksista kaksi nimeä kiinnitti huomioni. Suomen oma poika Renny Harlin sai huonoimman ohjaajan ehdokkuuden elokuvasta The Misfits. Sama elokuva on ehdolla myös käsikirjoituksesta ja miessivuosasta.
Toinen mielenkiintoinen nimi Razzie-ehdokkuuksissa on Bruce Willis – Rennyn vanha tuttu Die Hard 2:n ajoilta. Willis on saanut tänä vuonna kokonaisen oman kategorian, mikä onkin hupaisa idea.
Bruce Willisin huonoin roolisuoritus vuoden 2021 elokuvassa -kategoria sisältää peräti kahdeksan elokuvaa.
Willis on nimittäin jostain syystä hylännyt elokuvalliset ambitiot ja ryhtynyt tekemään halpoja toimintaelokuvia kuin liukuhihnalta. Willisiä nähdään näissä tuotannoissa vain lyhyesti, ja nekin kohtaukset on usein kuvattu samoissa lavasteissa, mieluummin istualtaan.
Näin saadaan kuitenkin Willisin nimi blu-rayn kanteen tai suoratoistomainokseen – teattereissahan näitä elokuvia ei nähdä. Willis pääsee todennäköisesti hulppeille tuntipalkoille.
Willis on siis tänä vuonna varma Razzie-voittaja. Ehkä ansiostakin, sillä hänen nykyiset työnsä vaikuttavat pelkältä rahankeruulta.
En ole kuitenkaan sitä mieltä, että Harlinin pitäisi olla ehdolla. En väitä, että The Misfits on hyvä rikoselokuva, mutta ei se sentään ole vuoden huonoin ohjaustyö! Pikemminkin tuntuu, että Harlin on turhaan nostettu Razzie-gaalan vakioehdokkaaksi.
Harlin oli ehdolla jo elokuvalla Ford Fairlane, ja hänelle on kertynyt kuusi Razzie-ehdokkuutta ohjauksesta: yhtä monta on vain Michael Baylla.
Jos on kerran ollut Oscar-ehdokkaana, niin pääsee helposti vakiorinkiin. Razzie muistuttaa siinä Oscareita. Oscareiden tapaan myös historiasta löytyy pahoja virhepäätöksiä.
Jostain syystä Razzie-gaala otti 1980-luvulla silmätikukseen ohjaaja Brian De Palman, jonka elokuvista esimerkiksi Tappava tunnustus, Kuolema tulee kahdesti ja Scarface – Arpinaama olivat ehdolla.
Nykyään aika harva elokuvafani tai kriitikko pitää niitä huonoina.
Etenkin Scarface on noussut klassikon asemaan. En halua verrata Harlinia ohjaajana De Palmaan, mutta mielestäni The Misfitsin tilalle olisi voinut ottaa monta muuta elokuvaa, varsinkin kun palkinnon alkuperäinen idea on kritisoida isoja Hollywood-tuotantoja, jotka tuottavat rahaa mutta eivät sisällä elokuvallisia ansioita.
C Moren suoratoistovalikoimaan kuuluva The Misfits tehtiin Hollywoodin mittakaavassa pienellä 15 miljoonan dollarin budjetilla, ja se jäi vähälle huomiolle.
Eivät Willisin kahdeksan elokuvaakaan ole mitään hittejä, mutta niistä paistaa läpi pelkkä pyrkimys tehdä rahakkaita roolitöitä mahdollisimman vähällä vaivalla välittämättä työn laadusta.
Harlin muistelee Willisiä Veli-Pekka Lehtosen kirjoittamassa tuoreessa elämäkertakirjassa näin: ”Jotenkin minusta tuntuu, että Bruce ei ole kaikesta menestyksestä huolimatta kovin onnellinen ihminen.”
Willisin sijaan Harlin tekee elokuvia edelleen suurella intohimolla, mikä tulee ilmi hänen elämäkerrastaan tai silloin kun hän tiedottaa uudesta projektistaan.
Se näkyy myös hänen työssään.
Huonossakin Harlinin elokuvassa on ainakin yksi hohdokas jakso. The Misfits esimerkiksi alkaa todella vetävästi. Myönnän, että se heikkenee loppua kohti, mutta vuoden huonoin ohjaaja? Ei missään nimessä. Antakaa Razzie sille, joka sen oikeasti ansaitsee.
Tässä kolumnisarjassa tarkastellaan kotiteatterijulkaisuja ja striimipalveluja sekä niihin liittyviä ilmiöitä. Seuraa kirjoittajaa Twitterissä: @JussiHuhta1a
Sarjan edellinen kolumni:
Miksi Netflix dubbaa elokuvia? Jälkiäänitys ärsyttää monia, mutta sillä on tärkeä merkitys”
