Oscarit 2012: Nostalgiaa ja pettymyksiä

”Heräsin siihen kun agenttini soitti minulle ja kertoi ehdokkuudestani”, vastaavat onnelliset tähdet kun heiltä kysytään tuoreeltaan reaktioita. Los Angelesissa kello on todellakin 5:30 aamulla kun Oscar-ehdokkaat julkistetaan suorassa lähetyksessä, mutta kyllä nämä tähdet järjestään huijaavat toimittajia kommenteillaan. Tuskin nukkuisit edellistä yötäsi kovinkaan hyvin jos olisit ennakkosuosikkien joukossa. Se ei vaan ole erityisen ”cool” odottaa ehdokkuutta julkisesti. David Fincherin ohjaaman The Girl with the Dragon Tattoo -trillerin naispäänäyttelijä Rooney Mara myönsi, että hän kärkkyi ehdokkuutta kalkkiviivoilla, mutta väitti silti nukkuneensa H-hetkellä sikeästi. Haastatteluissakin aina vähätellään mahdollisuuksia, mutta myönnetään kuitenkin kuinka paljon ehdokkuus (ja etenkin voitto) lopulta merkitsisi.

Yhdysvaltain elokuva-akatemia AMPAS (Academy of Motion Picture Arts and Sciences) piti tämän jokavuotisen lehdistötilaisuutensa viime tiistaina – aikaeron takia Suomessa oli kello jo 15:30. Esimerkiksi vasta ensimmäisen (käsittämätöntä!!!) ehdokkuutensa napannut veteraaninäyttelijä Gary Oldman oli silloin Berliinissä, joten hänen ei tarvinnut herätä oikeasti eikä feikisti. Oldman sai ehdokkuuden miespääosasta ruotsalaisohjaaja Tomas Alfredsonin brittielokuvasta Pappi lukkari talonpoika vakooja.

Paljon oli ehdokkaissa hyvää. Vaikeaa olisi haukkua organisaatiota, mikä nimeää The Tree of Lifen kaltaisen mestariteoksen ehdolle parhaasta elokuvasta – unohtamatta elokuvan ohjaajaa omassa kategoriassaan. Mediaa sairaalloisesti karttavana miehenä tunnettu ohjaajanero Terrence Malick kuitenkin tuskin saapuu henkilökohtaisesti paikalle. Ei ole aiemminkaan saapunut. Syvästi filosofinen taidepläjäys sai myös kolmannen ehdokkuuden – ansaitusti parhaasta kuvauksesta, ja tämän se voittanee melko helposti. Se on kaunein elokuva vuosiin. Miessivuosapystiä (elokuvasta Beginners) tänä vuonna kärkkyvä Christopher Plummer kertoi juuri, ettei aio enää koskaan työskennellä Malickin kanssa. Ohjaaja runnoi hänen mittavan roolisuorituksensa muutamiin minuutteihin elokuvassa The New World. Näyttelijöiden kuuluisi tietää, että Malick tekee elokuvansa leikkauspöydällä, ja on selvää etteivät adrienbrodyt ja seanpennit voi aina olla tyytyväisiä.

Myös Woody Allen on ehdolla parhaaksi ohjaajaksi, eikä häntäkään varmaan nähdä gaalassa, vaikka ehdokkuuksia tarjottiin hänelle kaksin kappalein (myös käsikirjoituksesta). Useista aiemmista voitoistakin huolimatta kyseinen ohjaaja on kunnioittanut akatemiaa läsnäolollaan vain kerran – puoli vuotta syyskuun 11. tapahtumien jälkeen, kun hän vetosi elokuvatekijöihin toivoen heidän palaavan töihin rakkaaseen kotikaupunkiinsa New Yorkiin. Allenin tuorein elokuva oli ohjaajalleen poikkeuksellisen menestynyt tapaus lippukassoilla ja kriitikoiden keskuudessa. Neljän Oscarin ehdokas Midnight in Paris kertoo kirjailijasta, joka saa inspiraationsa 20-luvun Pariisista ja aikansa boheemitaiteilijoista.

Martin Scorsesen upeassa Hugossa seikkaillaan myös Pariisissa. Ollaan 30-luvulla ja tehdään hienoinen aikamatka elokuvataiteen syntysijoillekin – ajalle, jolloin elokuvaa pidettiin turhanpäiväisenä kertakäyttöviihteenä. Vanhojen elokuvien säilyttäminen ja restaurointi on Scorseselle hengen asia, ja tämä on myös akatemialle tärkeää toimintaa. Vannoutuneena 3D-vihaajana oli minunkin helppo heltyä tämän mestariohjaajan vaikuttavan kuva-arsenaalin tykityksessä. Elokuva keräsi peräti 11 ehdokkuutta, ja yksikään niistä ei ole liikaa. Tehokeinona kolmiulotteisuutta käytettiin ensimmäistä kertaa oikein. Siihen tarvittiin amerikkalainen ohjaaja ja tapahtumapaikaksi Ranskan pääkaupunki.

Nostalgiaa on ilmassa eikä valtioilla ole rajoja globaalissa elokuvateollisuudessa. Aivan kuin vastakohta Hugolle, kymmenen Oscarin ehdokas The Artist on ranskalaisten tekemä ja se nostaa hattua 20-luvun Hollywoodille. Michel Hazanaviciuksen ohjaaman teoksen tapahtumapaikkanakin on Hollywood. Se on mustavalkoinen mykkäelokuva (eikä edes laajakuvamuodossa), mikä ei ole helpoin mahdollinen tuote myytäväksi nykyajan suuryleisölle, mutta ”10 Oscarin ehdokas” merkitsee kaikkialla melko paljon. Kyllä Suomessakin tällä mainoslauseella myydään hyvin. Päänäyttelijät ovat ranskalaisia, mutta aksenteista ei tarvitse mykkäelokuvan kohdalla tietenkään välittää. Sivurooleissa nähdään useita tunnettuja nimiä John Goodmanista Malcolm McDowelliin.

Jos jotain hyvää, niin myös jotain pahaa. Kategorioihin mahtuu vain rajallinen määrä ehdokkaita, ja joka vuosi moni jää nuolemaan näppejään. Vuoden kehutuimpiin elokuviin lukeutuva Drive on tanskalaisohjaaja Nicolas Winding Refnin kädenjälkeä, ja akatemia myönsi elokuvalle ehdokkuuden vain parhaasta äänileikkauksesta. Koomikosta pahikseksi yllättävästi muuntautunut Albert Brooks jäi myös huomiotta sivuosakategoriassa, mutta mielestäni ihan syystä. Brooks on melkeinpä tämän loistavan elokuvan heikoin lenkki. Toinen maailmalla puhuttanut tanskalaisnimi vuonna 2011 oli Lars von Trier, jonka ohjaama Melancholia jäi tyystin ilman ehdokkuuksia. Tässäkään en pane vastaan kun mielestäni von Trier on ollut enemmän tai vähemmän hakoteillä viime vuosina. Kuitenkin edellä mainituilla elokuvilla on kattava fanikanta ympäri maailmaa, ja akatemian äänestyskelpoiset jäsenet varmasti tiesivät tämän.

Missä on Tintti? Akatemian animaatio-osasto ei selvästikään ymmärrä liikkeenkaappausta (=motion capture) eikä osaa ottaa sitä vakavasti. Tintin seikkailut: Yksisarvisen salaisuus voitti juuri Golden Globen parhaana animaationa ja se palkittiin myös tuottajien killan taholta. Akatemia ei antanut sille edes ehdokkuutta ja petasi täten Rangolle varman voiton. Tuottajien killan (PGA) voittajat sarjoissa paras elokuva sekä paras animaatioelokuva realisoituvat lähes poikkeuksetta Oscar-ehdokkuuksiin. Tämä oli harvinainen poikkeus. Steven Spielberg ei varmasti ole mielissään, etenkin kun hänet unohdettiin ohjaus-kategoriassa (elokuvasta Sotahevonen). No, ensi vuonna Lincoln voi olla kyseiselle ohjaajalle merkittävä Oscar-haavi.

Molemmissa pääosasarjoissa koettiin pettymyksiä. Tilda Swinton on jo usean vuoden ajan jäänyt ilman akatemian huomiota vaikka tasokkaita roolisuorituksia nainen on tehnyt jatkuvasti. Hänen esiintymisensä elokuvassa Poikamme Kevin on ehkäpä koko vuoden kovin suoritus (anteeksi, Meryl Streep), ja itse elokuvakin väkevimpiä draamoja aikoihin. Se kalvaa erittäin syvältä. Ehkä liian syvältä, ja akatemian jäsenet ahdistuivat liikaa heittäen screenerillä vesilintua. Suomessa Kevin sekoilee teattereissa vasta viikkoja Oscareiden jälkeen, joten myynnillisesti mainosarvoa ehdokkuudella ei kotimaassamme olisi kai ollutkaan.

Shame. Myöskin häpeällistä. Pari viikkoa sitten Helsingin metroasemilla ei juurikaan muita leffajulisteita näkynyt, ja Shame olikin Suomessa ensi-iltaviikonloppunsa menestynein uusi julkaisu. Oli selvää, että pääosassa nähtävä Michael Fassbender ei ehkä saa ehdokkuutta vaikka se olisi kuinka ansaittu. Elokuvalle lätkäistiin Yhdysvalloissa lipputulot tappava NC-17 -ikäraja roisien seksikohtaustensa vuoksi. Iso osa akatemian jäsenistä on yli viisikymppisiä valkoihoisia heteromiehiä, joita ei kiinnosta Fassbenderin penis yhtä paljon kuin Michelle Williamsin (My Week with Marilyn) paljaat sääret. Myös rannalle ruikuttamaan jääneet Leonardo DiCaprio (J. Edgar) ja Shailene Woodley (The Descendants) olivat liki ”varmoja ehdokkaita” näyttelijäkategorioissa.

Parhaan laulun kategoria on hämmentänyt monia kun musiikkiosasto asetti ehdolle vain kaksi kappaletta normaalin viiden sijaan. Esimerkiksi Elton John ja Mary J. Blige jäivät nyt nuolemaan näppejään. Mielestäni biisien karsiminen on pelkästään hyvä asia. Laulu on musiikin osa, jolla ei ole juurikaan virkaa elokuvataiteessa. Koko kategorian voisi siten lakkauttaa ja ottaa tilalle vaikka paras stunt -kilpailun. Sekin on lähempänä elokuvataidetta. Nyt kun gaalassa ei tarvitse kuulla kuin kahta virallista lauluesitystä niin ehkä koko show kulkee vauhdikkaammin, ja jää enemmän aikaa loistavan Billy Crystalin uusille ja vanhoille vitseille. Kaikki voittavat.

Vuoden Oscar-ehdokkuuksiin liittyvä kysymys: Jessica Chastain, Brad Pitt, John Goodman ja Viola Davis. Mikä yhdistää näitä näyttelijöitä?

[muuta linkki=”http://www.episodi.fi/oscar-ehdokkaat-2012-17267/” teksti=”Lista ehdokkaista”]

Tero Heikkinen

Kirjoittaja on Episodin vakituinen avustaja ja Oscar-asiantuntija.