After Earth

GENRE ENSI-ILTA 14.06.2013 TÄHDET

M. Night Shyamalan aloitti huipulta ja on siitä lähtien kaivanut maata jalkojensa alta. Vuonna 1999 ilmestynyt Kuudes aisti oli tehokas kauhujännäri ja suunnaton taloudellinen hitti,joka teki kertaheitolla Shyamalanista loppu-twistin mestarin. Kuudetta aistia seuranneet muutamat elokuvat olivat edelleen toimivia ja hölmöimmilläänkin mielenkiintoisia. Kylän (2004) jälkeen Shyamalan joko alkoi uskoa liian vahvasti omaan nerouteensa tai muuten vain menetti totaalisesti otteensa yleisöä kiinnostavaan kerrontaan.

After Earth on entisen ihmelapsen jo neljäs huti peräkkäin. Se on itsensä ryppyotsaisen vakavasti ottava höperö tieteisseikkailu, josta hölmöydestä huolimatta valitettavasti puuttuu ennätyksellisen huonon Lady in the Waterin ja umpityhmän The Happeningin myötähäpeään sekoittuva tahaton huvittavuus ja visuaaliset oivallukset.

Elokuvassa evakuoitu ihmiskunta on elänyt tuhat vuotta maanpaossa uudella planeetalla tuhottuaan maapallon sodillaan ja saasteillaan. Uusi koti joutuu kuitenkin toisen avaruusrodun tähtäimeen, ja siirtokunnasta on kehittynyt tieteiskirjailija Robert A. Heinleinin teoksia mieleen tuova militaristinen utopia.

Jaden Smithin esittämä nuori Kitai yrittää tehdä vaikutuksen jäyhään sotasankari-isäänsä (Will Smith), mutta ei pääse läpi kadettitutkinnosta. Isä ottaa kuitenkin pojan mukaansa seuraavalle avaruusmatkalleen. Heidän aluksensa joutuu kuitenkin tekemään pakkolaskun kielletyksi karanteenialueeksi julistetulle maapallolle.

Planeetalla, joka tuhannessa vuodessa on hävittänyt vähäisetkin merkit ihmisasukkaista ja jonka eläinkunta on silti kehittynyt tappamaan kadonneita ihmisiä, Kitain on osoitettava kelpoisuutensa isälleen ja itselleen vaeltamalla haaksirikkopaikalta parin päivämatkan päähän apua etsimään. Sen kummempaa tarinaa elokuva ei yritäkään kertoa. Kun isä on jäyhä mulkero ja Kitai kitisevä penikka, kumpikin harvinaisen ärsyttäviä valkokangaspersoonia, ei katsojalle jää juuri muuta tehtävää kuin odotella planeettamme paljastavan itsestään jotain uutta ja ihmeellistä. Valitettavasti Will Smithin idean perusteella käsikirjoituksen vääntäneet Shyamalan ja Gary Whitta (The Book of Eli) eivät ole keksineet mitään kovin mielikuvituksellista. Tietokoneella luodut maisemat ja eläimet ovat nekin kevyttä keskisarjaa.

After Earth sisältää sen verran paljon höpöhöpötiedettä ja liirumlaarumhenkevyyttä, että sitä on moitittu scientologia-propagandaksi. Elokuvan ongelma ei kuitenkaan ole siinä, että se yrittäisi vaivihkaa syöttää jonkinlaista ideologiaa, vaan siinä, että siitä puuttuu kaikki henki ja elämä. Loppu yllättänee vain ne, jotka vielä odottavat Shyamalanilta jotain yllättävää. Siedettävästä pituudestaan huolimatta jähmeä kerronta laahaa, ja James Newton Howardin mahtipontinen musiikki yrittää turhaan tuoda siihen pakotettua vaikuttavuutta. Kaikesta paistaa läpi, että kyseessä on vain Smithien egotrippiprojekti.



Elokuvatraileri Filmtrailer.com in kanssa

Aiheeseen liittyvät elokuvat