Ammonite

/ / GENRE ENSI-ILTA 04.06.2021 TÄHDET

Ammonite ei nouse aivan Francis Leen God’s Own Country -esikoisen tasolle, mutta senkin yhdeksi teemaksi nousee luokka ja näkymättömyys.

Mary Anning (Kate Winslet) on fossiilien kerääjä 1840-luvun Englannissa. Hänen ansionsa tiedetään Lontoossa asti, mutta Anning on silti jäänyt mieskollegoidensa varjoon.

Mary asuu äitinsä (Gemma Jones) kanssa Lyme Regisin merenrantakaupungissa. Tullakseen toimeen kaksikko pyörittää pientä puotia, jossa myydään matkamuistoja turisteille. Päivät seuraavat toisiaan samanlaisina, ja elämä lipuu eteenpäin arjen sanelemin ehdoin. Eräänä päivänä puotiin saapuu varakas geologi Roderick Murchison (James McArdle). Hän palkkaa Maryn pitämään seuraa melankoliaan vaipuneelle vaimolleen, Charlottelle (Saoirse Ronan). Aluksi Mary pitää etuoikeutettua naista lähinnä rasitteena. Vähitellen naisten välille kehittyy keskinäinen kiintymys ja eroottinen suhde.

Francis Leen ohjaama ja käsikirjoittama elokuva pohjautuu löyhästi 1800-luvulla eläneen paleontologi Mary Anningin tarinaan. Lee ei kuitenkaan seuraa virallisia elämäkertatietoja, vaan suuntaa reippaasti fiktion poluille. Todellisuudessa Charlotten ja Maryn suhde pysytteli (ainakin virallisten tietojen mukaan) ystävyyden rajoissa.

Leen vahva esikoisohjaus God’s Own Country (2017) kuvasi maahanmuuttajamiehen ja tämän työnantajan pojan välille kehittyvää suhdetta Yorkshiren jylhissä maisemissa. Ammonitessa on paljon samaa: pääosanäyttelijöiden välinen vahva kemia, arkipäiväisten hetkien kauneus sekä jylhä maisema kielletyn rakkaustarinan taustana.

Stéphane Fontainen kuvaus juhlistaa sinisen ja harmaan sävyjä. Viipyilevien yksityiskohtien taustalla pauhaa voimakas meri. Ulkomaailman kylmyys tarjoaa kontrastin sisätilojen kynttilänvaloa hohkaavalle lämmölle, jonka elokuvan pääpari löytää toisistaan.

Kate Winslet ja Saoirse Ronan ovat molemmat loistavia rooleissaan. Erityisesti Winsletin pinnalta hillitty mutta sisäisessä rakkaudenkaipuussa kärvistelevä Mary on hyvin vaikuttava. Winslet onnistuu näyttämään pienillä eleillä sisäisen tunteenpalon, jota vastaan Mary yrittää viimeiseen asti taistella.
Naisten välinen rakkaustarina vertautuu kauniiseen ammoniittiin. Fossiiliin, jonka naiset löytävät yhdessä piilostaan, halkaistun kiven sisältä.

Aivan God’s Own Countryn tasolle Ammonite ei yllä. Ehkä se johtuu siitä, että tarina ei ole yhtä vahva ja uskottava.

Susanna Karhapää