Steven Soderbergh (s. 1963) on kuulunut amerikkalaisohjaajien A-ryhmään yli 20 vuotta. Läpimurto tuli jo esikoispitkällä Seksiä valheita ja videonauhaa (1989), joka voitti Cannesin elokuvajuhlien Kultaisen palmun. Huumedraama Traffic (2000) toi Soderberghille parhaan ohjaajan Oscarin. Tähtinäyttelijöiden vetovoimaa hyödyntävä Ocean’s 11 (2001) ja sen jatko-osat eivät ole yhtä arvostettuja, mutta ne ovat tehneet Soderberghista myös kaupallisesti vaikutusvaltaisen ohjaajan. Laatudraamojen ja viihteellisempien töiden lisäksi monipuolinen Soderbergh on ohjannut kokeellisia elokuvia kuten Schizopolis (1996) ja Bubble (2006).
Viime vuonna valmistunut Haywire ei ole varsinaisesti kokeellinen mutta silti hieman erikoinen tapaus. Toimintatrillerin näyttelijöiksi on värvätty komea tähtikaarti, johon kuuluvat Michael Fassbender, Ewan McGregor, Channing Tatum, Michael Douglas ja Antonio Banderas. Elokuvan pääroolia esittää kuitenkin ensikertalainen: vapaaottelijana ja fitness-kilpailijana paremmin tunnettu Gina Carano. Hänen itsepuolustustaidoilleen onkin käyttöä, sillä suuri osa elokuvasta koostuu näyttävistä paljain käsin käytävistä tappelukohtauksista. Turpiin mätkimisen lomaan käsikirjoittaja Lem Dobbs on rakentanut rikostarinan, jossa Caranon esittämästä Mallory Kanesta tulee koston enkeli.
Mallory on Yhdysvaltain hallituksen salaisissa tehtävissä toimiva erikoisagentti, joka tiimeineen vapauttaa Barcelonaan panttivangiksi joutuneen kiinalaistoimittajan. Seuraavaksi pitäisi olla vuorossa helpompi keikka Dublinissa, mutta se osoittautuukin silmänlumeeksi. Mallory huomaa joutuneensa pahan harhautuksen kohteeksi, eikä hän sellaista sulata. Kaikki CIA-kontaktit tuntuvat kääntyneen Mallorya vastaan riippumatta siitä miten intiimisti hän heidät tuntee, joten miehiä on mätkittävä vuorotellen kunnolla turpaan. Ainoa hyvis näyttää olevan Malloryn oma isä (Tom Selleck -viikset kasvattanut Bill Paxton).
Haywirea on sanottu naisten versioksi Bourne-elokuvista. Sellaiseksi siitä ei kuitenkaan ole. Carano on urheilija eikä näyttelijä, ja sen huomaa. Häntä ei kuitenkaan pidä elokuvan vioista liikaa syyttää. Myös kokeneet miesnäyttelijät ovat järjestään pelkkiä pökkelöitä, eikä henkilöhahmoista tule esiin mitään kiinnostavaa.
Tappelukohtauksia on selvästi valmisteltu huolella, mutta ne eivät nosta elokuvaa kuiville, sillä kaikki muu tuntuu hätäisesti kuvatulta. Ohjaus on yllättävän kömpelöä niin lahjakkaalle tekijälle kuin Soderbergh. Näyttää esimerkiksi siltä, että Douglas ja McGregor eivät ole päässeet yhtä aikaa kameran eteen, vaan heidän yhteiset kohtaamisensa on luotu leikkausten avulla, minkä katsojakin huomaa.
Haywiresta tulee vaikutelma, että Soderbergh on ohjannut sen vain pikku harjoituksena kahden isomman tuotannon välissä. Vähän ennen Haywirea valmistui epidemiaelokuva Tartunta, ja jo ensi kesänä on tulossa Channing Tatumin esittämästä miesstripparista kertova Magic Mike.
Jussi Huhtala