Farssisarjan kolmososa onnistuu lähes mahdottomassa: se alittaa aikaisempienkin osien hyvin matalalle asettaman riman. Huonoudessaan se on hyvin lähellä jo hyväksi muuttumista.

Old on M. Night Shyamalanin perinteinen sekametelisoppa, jossa ei juurikaan ole päätä eikä häntää, mutta se varmasti herättää keskustelua lopputekstien rullatessa.

Yhden tähden leffa ansaitsee lisätähden hyvästä näyttelijäkaartista. Elokuva ei juurikaan naurata, lähinnä itkettää ja myötähäpeä on suuri.

Chaos Walking ei valitettavasti hyödy edes Tom Hollandin ja Daisy Ridleyn tähtivoimasta.

Eri-ikäisten parien liitot ovat jälleen uhattuna, ja niiden korjaamiseksi vaaditaan paljon jo ennen nähtyä kohellusta.

Andra Dayn upea roolisuoritus pelastaa The United States vs. Billie Holidayn olemasta täysin susi elämänkerta, mutta Lee Danielsin ohjaus tekee siitä sekavan ja traumapornolla mässäilevän elokuvan.

Petteri Kaniini 2 on hieman edeltäjäänsä parempi ja naurattanee perheen pienimpiä, mutta hyvä elokuva se ei ole.

Teknisesti mainiosti toteutettu ja ylenpalttisesti tuotettu yhdistelmä pinnallista näytelmäelokuvaa ja haaleaa tietokoneanimaatiota.

Wonder Woman 1984 on selvästi huonompi kuin ensimmäinen osa – eikä se ensimmäinenkään mikään mestariteos ollut. Kenestä olisi DCEU:n pelastajaksi?

Liam Neesonin uutukainen ei edes pyri keksimään pyörää uudelleen. Kaavamaista perusmättöä ja kostohommia patriotismin merkeissä.