Parasta uudessa Onneli ja Anneli -elokuvassa on minipossu Puustinen, joka eläisi mieluiten korvapuusteilla. Elokuvan heikkous on sen tarinassa.

Vuosikymmenten takaiselta tuntuva, kaikkein kuluneimpia polkuja kulkeva romanttinen komedia onnistuu hukkaamaan kaikki hyvät mahdollisuutensa hauskuuttamiseen tai koskettamiseen.

Kiinnostavista teemoista saadaan irti vain myötähäpeää.

Lapsille tarkoitettu animaatio on aikuisen sadistinen eikä edes näytä hyvältä.

Aikuisille fantasiaseikkailulla ei ole mitään tarjottavaa, mutta 10–12-vuotiaille, jotka eivät kaipaa räjähdyksille tai hahmoille motivaatiota, näyttävä leffa varmaan kelpaa.

Tosielämän tapahtumiin perustuvat tarina kertoo 80-luvun juppiaikojen nuorten miesten vimmasta rikastua helpolla nopeasti pyramidihuijauksella, joka ei suju aivan kuin break dance. Valju elokuva jättää kylmäksi huonon rytmin ja tasapaksun tempoilun takia.

Dave Bautista pelastaa mitä pelastettavissa on jalkapallomatsin aikana tapahtuvasta terroristi-härolystä kertovassa elokuvassa. Elokuva on ehkä suunnattu West Ham -joukkueen faneille, sillä muille siinä ei ole mitään tolkkua.

Greenin Halloween tarjoilee kuluneiden kepposten välissä muutamia karkkeja. Ne olisi vain kannattanut tarjoilla yllättävämmissä kääreissä.

Ylikliseinen, tylsistyttävä ja kokonaisvaltaisesti hölmö lastenelokuva ei sykähdytä tai tarjoa mitään uutta.

Helvetin pelottava demoninunna vesitetään ylikliseisessä esiosassa, joka ei onnistu ainakaan kauhufaneja miellyttämään.