Koulukiusaamisen vastainen ja yksilöllisyyttä ylistävä tarina onnistutaan typistämään mieleenpainumattomien laulunumeroiden paisuttamaksi lelumainokseksi.

Irisz vaeltaa veljeään etsien, mutta lopulta millään ei tunnu olevan hänelle sen suurempaa merkitystä. Ei edes veljensä löytämisellä.

Keinotekoisesti osaksi Kirottu-universumia tungettu perhekauhu turvautuu äkkisäikytyksiin tunnelman rakentamisen sijaan – eivätkä nekään pelota ennakoitavuudessaan. Jos on nähnyt Itkevän naisen kirouksen trailerin, on nähnyt elokuvan kiinnostavimman hetken.

Vakooja, joka keitti teetä ja tarjoili keksejä.

Asghar Farhadi kohtaa Lost in Translationin. Kirjaimellisessa ja huonossa mielessä.

Edes loistavat pääosat eivät kykene pelastamaan jo syntyessään vanhanaikaista elokuvaa.

Lupaavan alun jälkeen vanhempien peloilla pelaava kauhu taantuu hölmöksi Ennustus-rip-offiksi ennen ennustettavan tylsää vakioloppua.

Hiukan itseään toistava kolmiodraama jättää tilaa tulkinnoille, mutta ei tempaise mukaansa vaikka yrittääkin äityä jännäriksi.

Hölmö tieteisjännäri voi sisältää jotain kiinnostavaa huonojen elokuvien ja makaaberien mielleyhtymien ystäville.

Parasta uudessa Onneli ja Anneli -elokuvassa on minipossu Puustinen, joka eläisi mieluiten korvapuusteilla. Elokuvan heikkous on sen tarinassa.