Teinidiivailu on sympaattinen tarina aikuisuuden kynnyksen haasteista, mutta elokuvana se on levoton ja poukkoileva kuin teinin mieliala.

Kunnianhimoinen mutta harmillisen yllätyksetön ja vakava elokuva kloonaamisesta. Valitettavasti visuaalisesti upeat toimintakohtaukset eivät korvaa mitäänsanomatonta käsikirjoitusta.

Naisen vapautuminen johtaa tietysti miehen eksistentialistiseen kriisiin ja maailman uudelleenluomiseen Rax Rinnekankaan uutuudessa, jossa kuhisevat elementit vaikeuttavat kokonaisuudesta otteen saamista.

Leluelokuva matkii Legon vastaavia tuotteita mutta selvästi nuoremmalle yleisölle suunnatummin
ja valitettavasti vähemmän mielikuvituksen lentoa osoittaen.

Rambo teroittaa veitsensä ja palaa tositoimiin elokuvasarjan viidennessä osassa. Väkivalta ja toiminta eskaloituu, mutta intensiteettiä ei nouse.

Juicen ja Olavin Virran vanavedessä tulee Kari Tapion elämäkertaelokuva. Matti Ristinen on rooliin hyvä valinta, mutta Aleksi Mäkelän ohjaustyö lipsahtaa tahattoman komedian puolelle.

Aikaisemman osan toimivat osuudet roskiin heittävä animaatio on pelkkää hukattua potentiaalia.

Draama yksinäisyydestä ja menneisyyden painolastista herättää kokonaisuutena ajatuksia, mutta kärsii tylsistä ja hölmöistä kohtauksista.

Kaikkien aikaisempien Men in Black -elokuvien perusasetelmat, hahmot ja juonikuviot kopioiva uudelleenkäynnistys ei onnistu millään tasolla.

Ilmeisesti joitakin tarinoita ei ole tarkoitettu kerrottavaksi onnistuneesti muussa mediassa. X-Men-sarjakuvien Pimeä Feeniks -klassikko lienee yksi niistä. Vain päällisin puolin nimensä mukaista sarjakuvaklassikkoa mukaileva filmatisointi tuhlaa hienon tarinan ja hyvät hahmot oudon väsyneeseen nahisteluun.