Miika Nousiaisen romaaniin perustuva Metsäjätti on sympaattinen elokuva, jossa ollaan pienen ihmisen puolella. Jussi Vatanen tekee luontevan pääosasuorituksen, ja muutkin näyttelijät ovat hyviä.

Komean näköisen draamaelokuvan tarinapuoli rampauttaa muuten kiinnostavan teoksen.

Jenni Toivoniemi kuvaa kokopitkässä esikoisohjauksessaan osuvasti elämän kipeitä kokemuksia, läheisten ihmissuhteiden valta-asetelmia ja ikuisen nuoruuden haavetta karnevalistisen naurun kautta – mutta lämmöllä.

Ulla Heikkilän esikoisohjaus tarttuu aiheeseen, jota ei vielä jostain syystä ole Suomessa elokuvissa käytetty. Rippileirille sijoittuva nuorisoelokuva ei ole täydellinen, mutta nuoret näyttelijät ovat todella hyviä.

Juonipaljastus: Joskus on vaikeaa olla nainen.

Mukava musiikkibisnekseen sijoittuva tarina suuren diivan ja hänen musiikkituottajaksi halajavan assistentin luovimisesta viihdemaailmassa on mukavaa vaikkakin yllätyksetöntä katsottavaa.

Kesäinen Kesämaa on oikein passeli korona-ajan stressinlievittäjä.

Brutaali sotaelokuva on erityisen realistinen. Sen kylmäävät taistelukohtaukset hyytävät veren ja salpaavat hengityksen.

Pararatsastajan tarina on liian monen virhepisteen runtelema vaisu ja kankea elämäkerta, jolle olisi suonut vetävämmän ilmaisun.

Pikkutarkka epookki herättää hupaisan romanttisen sekoilun henkiin, mutta sitä rampauttaa tekijöiden kokemattomuus.