Jojo Moyesin kirjojen ystäville ja yleensä epätoivoisesti mitä tahansa romanttiselta haiskahtavaa katsottavaa etsiville.

Lähestyvä loppu saa kaksi ihmistä takertumaan jäljellä olevaan yhteiseloon eri tavoin upeasti näytellyssä, viipyilevässä draamassa.

Ammonite ei nouse aivan Francis Leen God’s Own Country -esikoisen tasolle, mutta senkin yhdeksi teemaksi nousee luokka ja näkymättömyys.

Teknisesti mainiosti toteutettu ja ylenpalttisesti tuotettu yhdistelmä pinnallista näytelmäelokuvaa ja haaleaa tietokoneanimaatiota.

Viggo Mortensenin esikoisohjaus on hallitusti tehty draama, jossa ankaran isän varjo vaikuttaa vielä keski-ikäisenä. Vahvan elokuvan tehnyt Mortensen urakoi ohjaajana, tuottajana, näyttelijänä, käsikirjoittajana ja säveltäjänä.

The Trial of the Chicago 7 nousee oikeussalidraamojen kärkikastiin. Käsikirjoittaja Aaron Sorkin todistaa olevansa näkemyksellinen myös ohjaajana.

Armando Iannuccin elokuva on täynnä upeita näyttelijöitä, hauskaa tilannekomiikkaa sekä visuaalisesti komeita kohtauksia. Dev Patel on loistava David Copperfield, mutta elokuva haukkaa liian ison palan.

Viihdyttävällä, kevyellä ja unohdettavalla elokuvalla ei juurikaan ole mitään sanottavaa, mutta se on silti varsin valloittava.

Mukava musiikkibisnekseen sijoittuva tarina suuren diivan ja hänen musiikkituottajaksi halajavan assistentin luovimisesta viihdemaailmassa on mukavaa vaikkakin yllätyksetöntä katsottavaa.

Kesäinen Kesämaa on oikein passeli korona-ajan stressinlievittäjä.