Vuosien tuotantohelvetin jälkeen Justin Chadwickin pukudraama pääsee valkokankaille niin kuin maailma ei jo olisi tarpeeksi ankea paikka.

Darren Aronofskyn uutuus on jo leimattu ”ristiriitoja herättäväksi” (lue: ensi-illassa buuattiin), mutta ei pidä innostua. Se on sekasotku eikä puoliksikaan niin hauska kuin miltä kuulostaa.

Klassikko jo syntyessään. Raskaan sarjan kirjailija, loistavat näyttelijät ja visionäärinen ohjaaja tekevät Ikitiestä yhden upeimmista kirjafilmatisoinneista, joita Suomessa on nähty.

Andy Muschiettin King-sovitus on onnistunut, mutta vahvat muistumat muista elokuvista hieman häiritsevät.

Visa Koiso-Kanttila jatkaa onnistuneesti dokumenttiensa teemaa sukupolvien välisestä ristiriidasta esikoisfiktiossaan.

Ehkä oudoimmassa Cannes-kilpasarjan elokuvassa ikinä Safdien veljekset antavat Robert Pattinsonille elämänsä roolin ja osoittavat olevansa varteenotettavia tekijöitä.

Sofia Coppola teki uuden version vuoden 1971 elokuvasta, jonka pääosaa näytteli Clint Eastwood. Tarina nähdään nyt naisten näkökulmasta, ja lopputulos on varmaa työtä muttei mikään unohtumaton elokuvakokemus.

Moninkertaisen César-voittaja Martin Provostin uutuus on jälleen täydellisen mukiinmenevää ranskalaisdraamaa, mutta vain näyttelijäsuoritukset loistavat.

Elokuva romantiikan nälkäisille – vaihteeksi pääosassa kypsempiä ihmisiä.

Vaikka Autot 3 ei kohoa Pixar-tuotantojen terävimpään kärkeen, on se selkeästi oman sarjansa paras osa.