Pitch Perfect

GENRE , ENSI-ILTA 08.03.2013 TÄHDET

Yhdysvalloissa yksi katsotuimmista tv-sarjoista on vuodesta 2009 asti ollut Glee, musikaalisarja high schoolin laulukerhosta, jonka jäsenet käsittelevät nuoruuden identiteettikriisejä tulkitsemalla suosittuja pophittejä.

Sarjan suosioon nähden on hämmästyttävää, kuinka vähän samankaltaisia elokuvia on ilmestynyt sen alkamisen jälkeen. Sarjaan pohjautunut Glee: The 3D Concert Movie floppasi myös isosti.

Ensimmäinen selkeä jälkeläinen on Pitch Perfect, joka kertoo collegen a capella -kuorojen maailmasta. A capella -laulajat olivat ihailtuja tähtiä, ja kilvoittelu kuorojen välillä oli kovaa. Elokuva pohjautuu Mickey Rapkinin kirjaan, jossa hän seuraa oikeiden kuorojen elämää yhden kilpakauden ajan.

Beca (Anna Kendrick) on nuori dj, joka isänsä mieliksi lähtee opiskelemaan. Aikansa yksin huoneessaan murjotettuaan Beca päättää kokeilla opiskelijaelämän sosiaalista puolta ja liittyy tiukkapipoisen Aubreyn (Anna Camp) johtamaan kuoroon, The Bellasiin. Kuoro tähtää kansallisiin a capella -kisoihin, joiden finaalissa The Bellasin esitys meni viime vuonna poskelleen oksennusskandaalin myötä.

Beca haluaisi uudistaa kuoron ohjelmaa, joka on liian kiltti ja tylsä. Toisin on Treblemakersin kohdalla, joka voitti edellisvuonna mestaruuden. Muutosvastainen johtaja Aubrey ei kuitenkaan anna periksi Becalle. Aubreya ei myöskään miellytä Becan lämmin suhde toiseen tulokkaaseen, Jesseen (Skylar Astin), joka laulaa Treblemakersin riveissä.

Elokuvan käsikirjoittaja Kay Cannon tunnetaan komediasarja 30 Rockin kirjoittajana. Huumori onkin elokuvassa aivan eri tasoa kuin mitä se hengettömiksi siloitelluissa teinielokuvissa yleensä on. Pitch Perfectin komedia on rohkeasti mautonta ja itseironista. Irtovitsien tiukka rytmitys saa unohtamaan useat ohilaukauksetkin.

Erityisesti Morsiusneidoissa nähty Rebel Wilson loistaa ronskina ja täysin tahdittomana Fat Amyna. Hahmo rikkoo tunnelmaa usein juuri silloin, kun se uhkaa luisua liian tyypilliseksi teinikomediaksi.

Elokuvan komedia tuntuukin elävän aivan toisessa maailmassa kuin juoni, joka on hämmästyttävän hengetön ja laiska. Tarina löytyy miltei identtisenä parin vuoden takaisesta tanssielokuvasta Stomp the Yard, jossa R&B-tähti Chris Brownin esittämä nuorukainen lähtee opiskelemaan collegeen, uudistaa tanssikerhon ohjelman ja johdattaa sen kansallisten kisojen voittoon.

Elokuvan olematon yritys mielenkiintoisen tarinan luomiseksi on hukattu mahdollisuus. Oli kyseessä (ironisesti) liiallinen siloittelu ja elokuvan räätälöinti kohdeyleisölle helpommin pureskeltavaksi tai ihan vain huono kirjoittaminen, tuntuu muuten inspiroitunut ja vauhdikas elokuva lässähtävän ja päästävän itsensä liian helpolla. Se jättäytyy tietoisesti alemman kastin ottelijaksi, ja verrokkiensa rinnalla sen on helppo loistaa.

Jos tekijät olisivat vaivautuneet pohtimaan enemmän tarinaansa, voisi elokuvaa kenties verrata American Pien jatko-osien sijaan esimerkiksi TheBreakfast Clubiin, johon se niin kaihoisasti viittaa.



Elokuvatraileri Filmtrailer.com in kanssa

Aiheeseen liittyvät elokuvat