Elviksen lapsenlapsen, näyttelijänä paremmin tunnetun Riley Keoughin sekä Gina Gammellin ohjaama War Pony sijoittuu etelädakotalaiseen oglala lakota -heimon Pine Ridge -nimiseen reservaattiin, jossa kaksi nuorta amerikan alkuperäisasukasta elää muiden heimolaisten tavoin köyhyydessä ja kurjuudessa. Gammellin, Keoughin, Bill Reddyn ja Franklin Sioux Bobin käsikirjoitus perustuu reservaateissa asuvien intiaanien oikeisiin tarinoihin.
Matho (LaDainian Crazy Thunder) on 12-vuotias nuorukainen vailla tulevaisuutta. Hän päätyy kavereidensa kanssa rötöstelemään, eikä siinä tietenkään hyvä heilu. Samalla 23-vuotias Bill (Jojo Bapteise Whiting) pyrkii elättämään kahta lastaan sekä entistä että uutta tyttöystäväänsä parhaansa mukaan. Hän haaveilee paremmasta elämästä, jonka voisi ehkä saavuttaa tehtailemalla puudelin pentuja rikkaille valkoisille ihmisille. Hän yrittää kaikkensa, jotta pääsisi pois nuhruisesta reservaatista. Kaksikon elämä on melko toivotonta kaiken rappion keskellä.
Upean näköinen indie-elokuva antaa äänen niille tukahdutetuille ja syrjityille ihmisille, joita ei normaalisti kuulla – ja War Ponyn tarina ansaitsee todellakin tulla kuulluksi. Reservaatit ovat samanlaisia rikollisuuden, päihteiden ja väkivallan riivaamia paikkoja kuin ne ghetot, joissa iso osa USA:n mustista asuu.
War Pony on selkeä sukulainen Chloé Zhaon Nomadlandille (2021) ja The Riderille (2017). Yhdysvalloissa on hiljalleen syntymässä uudenlaista americanaa, joka esittelee USA:n rosoisempaa puolta. Olisiko tämä sitten anti-americanaa?
War Ponyn rooleissa nähdään reservaattien oikeita asukkaita, ja on pakko todeta, että tyypit näyttelevät erinomaisesti. Elokuva voitti ihan syystä Cannesin elokuvajuhlilla parhaan esikoiselokuvan Caméra d’Or -palkinnon.
Niko Ikonen