Paavo Pesusieni on juuri sellaista levotonta viihdettä, jolta valistuneet vanhemmat haluavat suojella pikku pilttejään: aivotonta, yliampuvaa – ja juuri siksi niin vastustamatonta ja ihanaa. Räikeät animaatiohahmot kommunikoivat pääasiassa kimittämällä, karjumalla ja muljauttelemalla silmämuniaan. Pari pullistuvaa verisuonta ja karvaista vaikkukokkaretta lisää, niin oltaisiin jo Renin ja Stimpyn sfääreissä.
Muun muassa lyhyistä ja pitkistä Wallace & Gromit -elokuvista sekä kokopitkästä Kananlento-animaatiosta vastuussa olevan Aardman Studion uusin valkokankaat valtaava ja yleisöt valloittava tulokas on turhankin toimelias Late-lammas ystävineen.
Disneyn animaatiomaine rakentuu vanhojen kansantarujen kuvituksille jopa siinä määrin, että studion elokuvista on muodostunut uusi totuus niiden taustalla olevien satujen sisällöstä. Nyt, kun Disney on ostanut Marvel-kustantamon, on auennut aivan uusi lähde kiehtoville animaatioseikkailuille. Studion Big Hero 6 -uutuus nimittäin perustuu Marvelin vähemmän tunnettuun samannimiseen sarjakuvaan.
Madagascarin pingviinit on amerikkalainen DreamWorks Animation -yhtiön tuottama tietokoneanimoitu 3D-toimintakomedia. Elokuva on suositun Madagascar -elokuvasarjan sivutuote ja sijoittuu Madagascar 3: Europe’s Most Wanted (2012) -animaatioseikkailun jälkeisiin tapahtumiin. Oman tarinansa saavat vuonna 2008 alkaneesta Madagascarin pingviinit -televisiosarjastakin tutut pingviinihahmot Kippari, Kowalski, Rico ja Alokas. Uudessa seikkailussa pingviinit yhdistävät voimansa salaisen Pohjoistuuli-organisaation kanssa estääkseen roistomaisen Tohtori Oktavious Brinen tuhoisat suunnitelmat.
Keijupoukaman keijut hoitavat ympäristöään ja yhteisöään tarkalla työnjaolla. Osa keijuista hoitaa kasvejä, osa eläimiä ja osa pyörittää yhteisöllisiä asioita kuten keijupölyn tuotanto ja paikan turvallisuus.
My Little Pony: Equestria Girls – Rainbow Rocks on yhdysvaltalais-kanadalainen animoitu musikaalikomedia, joka on jatkoa vuoden 2013 elokuvalle My Little Pony: Equestria Girls ja spin-off lasten animaatiosarjasta My Little Pony: Ystävyyden taikaa. Tässä elokuvassa Suomessakin nähdyn sarjan päähenkilöt esiintyvät ihmishahmoissa koulumaailmaan sijoittuvassa tarinassa.
Suomessa animaatiot nähdään suurelta osin lastenelokuvina. Prinsessa Kaguyan taru ei kuitenkaan ole sellainen. Lähes kahden ja puolen tunnin kestonsa lisäksi sen käsittelemät aiheet antavat pureskelemista aikuisellekin katsojalle, puhumattakaan loppuratkaisusta, joka ei ole aivan yksinkertaisimmasta päästä. Aikuisten saduksi luonnehdittava animaatio kuvaa koskettavalla surumielisyydellä onnen katoavaisuutta sen hukkuessa elämän järjettömien odotusten tulvaan.
Kun 1950-luvulla kerrotuista tarinoista tehdään moderneja sovituksia, niistä tulee usein alkuperäistä särmikkäämpiä – olihan vuosikymmen länsimaailmassa puritaanisten perhemallien ja ahtaiden ihmiskäsitysten aikaa.
Stop motion -animaatioiden Coraline ja toinen todellisuus (2009) sekä ParaNorman (2012) takana oleva Laika-tuotantoyhtiö julkaisee nyt lasten ja lastenmielisten iloksi uuden nukkeanimaation Boksitrollit.
Ruotsalaisiin lastenkirjoihin perustuvien Viiru ja Pesonen -piirrettyjen jälkeen on vuorossa kiinnostava sekoitus Saksasta: suomeksi dubatussa elokuvassa nähdään oikeita näyttelijöitä ja lavasteita, joihin on yhdistetty tietokoneella luotuja hahmoja, tärkeimpänä tietysti vanhapoika Pesosen ihmismäinen kissaystävä Viiru. Ratkaisu toimii, varsinkin kun todellisen ja tietokoneella luodun kuvan yhdistämisen toteutuskin on eurooppalaisittain erittäin onnistunutta.
Kun ajat ovat kovat, ihmiset tekevät ikäviä asioita – eläimillekin. Taikojen talon pääosan pieni kissa saa kokea sen useammallakin tavalla. Heti elokuvan alussa se jätetään oman onnensa nojaan, kun omistajat kiitävät kohti uutta tulevaisuutta. Outo paikka vaikuttaa myös hyvin vaaralliselta, ja takaa-ajettuna kisu saapaa hurjia hurttiakin pelottavan aavemaisen talon pihaan.
Puolalainen tieteiskirjailija Stanislaw Lem oli visionääri, jonka kirjallinen tuotanto on inspiroinut lukijoita ja populaarikulttuuria vuosikymmeniä. Hänen tunnetuin romaaninsa on vuonna 1961 ilmestynyt Solaris, jonka elokuvaversioksi ovat päivittäneet sekä Andrei Tarkovski (1972) että Steven Soderbergh (2002). The Congress pohjautuu Lemin vuonna 1971 kirjoittamaan romaaniin Futurologinen kongressi, mutta päivittää tarinan mielenkiintoisella käänteellä vastaamaan nykypäivän yhteiskunnan synnyttämiä haasteita.
