Teppo Airaksisen varmalla kädellä ohjaama Juice-elokuva on surumielinen ja kaunistelematon kokonaisuus. Riku Nieminen tekee monitasoisen roolityön Juice Leskisenä.

Vuosikymmenten takaiselta tuntuva, kaikkein kuluneimpia polkuja kulkeva romanttinen komedia onnistuu hukkaamaan kaikki hyvät mahdollisuutensa hauskuuttamiseen tai koskettamiseen.

Suloisen Ailo-poron matka vasasta uljaaksi nuorukaiseksi juhlistaa Lapin koskematonta luontoa ja kiehtovia eläimiä.

Kiinnostavista teemoista saadaan irti vain myötähäpeää.

Upeiden näyttelijöiden hieno työskentely uhkaa tehdä periaatteessa yksinkertaisesta tarinasta hieman itseensä sulkeutuneen, mutta katsoja tietää koko ajan katsovansa laatudraamaa.

Tarinan voi kuvitella tuntevansa, mutta mikään ei voi valmistaa hahmojen aksentteihin.

Tosielämän tapahtumiin perustuvat tarina kertoo 80-luvun juppiaikojen nuorten miesten vimmasta rikastua helpolla nopeasti pyramidihuijauksella, joka ei suju aivan kuin break dance. Valju elokuva jättää kylmäksi huonon rytmin ja tasapaksun tempoilun takia.

Ei yhtä shokeeraava kuin The Greasy Strangler mutta sitäkin oudompi komedia, joka ei naurata. Aubrey Plaza heittäytyy rooliinsa ihailtavalla vakaumuksella, mutta elokuva on liian pitkä ja tylsä.

Komea elämäkerta pelaa Keira Knightleyn vahvuuksilla. Ja mutruhuulilla.

Paperilla hyvältä kuulostava mutta toteutukseltaan nimensä veroinen elokuva on niin pöhkö, että vertautuu mitä klassisimpiin kulttikalkkunoihin.