Terry Gilliam on tehnyt omannäköisensä elokuvan, jossa on väläyksiä kiistämättömästä lahjakkuudesta, mutta elokuva jää tarinaltaan keskeneräisen tuntuiseksi.
Genret: Fantasia
Taru sormusten herrasta: Kuninkaan paluu
Lännen ihmisten armeija liittolaisineen kohtaa Mordorin kätyrit taistelussa Keskimaan herruudesta Sormuksen kantajien seikkaillessa vihollismaaperällä. Minas Tirith, Lännen vartiotorni Sauronin joukkoja vastaan, on uhattuna. Ihmisten yhtenäisyys on silti vielä hakusessa ylpeyden ja vanhojen kaunojen erottaessa entisestään muinaisten kuninkaiden ajoista erilleen ajautuneita kansoja. Aragornin (Viggo Mortensen) on jätettävä yksinäisen kulkijan menneisyytensä taakseen ja lunastettava paikkansa ihmisten johtajana. Toisaalla mahtisormuksen taakka painaa raskaasti sitä kuljettavaa Frodoa (Elijah Wood) lietsoen vallanhimoa, vainoharhaa ja sekoittaen ymmärrystä todellisesta lojaalisuudesta. Vaikuttaa siltä, ettei hyvää lopputulosta ole lainkaan olemassa. Vaikka hyvän voimat voittaisivatkin, merkitsee Sormuksen sota haltioiden, velhojen ja muiden tarunhohtoisten olentojen aikakauden päättymistä ja ihmisten ajan alkamista.
Taru sormusten herrasta: Kaksi tornia
Edeltäjänsääkin eeppisempi.
Tulen valtakunta
Tulen valtakunnan hyvä oivallus on tuoda legendojen lohikäärmeet nykymaailmaan.
Taru sormusten herrasta: Sormuksen ritarit
Tarujen ja taikuuksien täyteinen elokuvatalvi jatkuu ja aina vain parempaan suuntaan. Vähän laimeaksi jääneen Harry Potterin jälkeen tulee valkokankaille jouluksi todellinen tarujen kunkku. Taru sormusten herrasta -trilogian ensimmäinen osa, Sormuksen ritarit, saa Suomen ensi-iltansa 19.12.2001. Itse en ole kirjaa lukenut, mutta voisin uskoa, että myös kirjan ystäville tämä elokuva tarjoaa todella huikean kokemuksen. Peter Jacksonin käsissä on syntynyt ainutlaatuinen ja persoonallinen kokonaisuus, joka vyöryttää mitä kauniimpia kuvia, mutta joihin sekoittuu sormuksen tuomaa surua ja kauhua täydellisessä kombinaatiossa.
