Keskinkertaisen toiminnan pelastaa Nick Nolten hahmo – ja katsojan mahdollinen edellisten osien fanittaminen.

Aikaisemman osan toimivat osuudet roskiin heittävä animaatio on pelkkää hukattua potentiaalia.

Bond- ja Fast & Furious -franchiset yhdistävä mäiske on niin ylilyötyä, että se viihdyttää vaikka väkisin. Pääosanesittäjien mainiot kemiat estävät katsojan täydellisen turtumisen.

Hölmö eläinkauhu on yksi viime aikojen tehokkaimpia pelotteluleffoja, joka pakkaa tiiviiseen kestoonsa kaikki lajityypin elementit tehokkaasti ja mukaansatempaavasti.

Ajankohtaisella asialla ratsastava komedia sortuu stereotypioihin ja huonoihin vitseihinsä. Remake, joka ei ole remake.

Kaikkien aikaisempien Men in Black -elokuvien perusasetelmat, hahmot ja juonikuviot kopioiva uudelleenkäynnistys ei onnistu millään tasolla.

Ilmeisesti joitakin tarinoita ei ole tarkoitettu kerrottavaksi onnistuneesti muussa mediassa. X-Men-sarjakuvien Pimeä Feeniks -klassikko lienee yksi niistä. Vain päällisin puolin nimensä mukaista sarjakuvaklassikkoa mukaileva filmatisointi tuhlaa hienon tarinan ja hyvät hahmot oudon väsyneeseen nahisteluun.

Vannoutuneille hirviömätkeen ystäville avautuva elokuva näyttäytynee muille vain valtavien äänimassojen säestämänä tuhona ja kaaoksena.

Amatöörimäinen toimintapommi on kivulias kokemus kaksituntisena. Se olisi sitä jopa tunnin mittaisena. Tai lyhärinä.

John Wick -elokuvasarjan kolmas osa on harvinaisen taidokkaasti toteutettua mutta samalla yksitotista väkivaltaviihdettä.

Riemastuttava, söpö ja viihdyttävä Pokémon-elokuva nousee videopelielokuvagenren kiistattomaksi ykköseksi.

Kymmenisen vuotta kehittynyt supereepos saa ansaitsemansa lopetuksen niin kuvallisen spektaakkelin kuin tunteellisen viimeisen luvun myötä.

Roiskuttelevammaksi päivitetty sovitus sofistikoituneesta toimintafantasiasarjakuvasta on suositeltavaa katsottavaa kaikille, joilla on huono elokuvamaku.