Etsi
Suku kokoontuu viettämään hiljaista surujuhlaa iloiseen perhetapahtumaan. Puhumattomuuden perinteen luulisi puhuttelevan suomalaista katsojaa.
Hiljalleen hautuva kuvaus lopullisesta lapsuudesta aikuisuuteen siirtymisestä on ennemmin herkkä tunnelmapala kuin tarinavetoinen draama.
Komiteatyöltä vaikuttava verinen mutta tylsä pelottelu kuljettaa rinnakkain liian monta tasa-arvoista tarinaa samasta kirotusta talosta.
Puutteistaankin huolimatta toimiva kauhulänkkäri panostaa pahaenteiseen tunnelmaan.
Juustoisen hölmöyden suhteen yllättävän hillitty Roland Emmerich -elokuva tuo hyvällä tavalla mieleen vanhanaikaiset Hollywood-sotasankaritarinat.
Eurooppalainen animaatio ei ehkä ole lähsekään yhtä sliipattu kuin amerikkalaiset serkkunsa, mutta se on suorasukaisempi esimerkiksi karujen luonnonlakien suhteen. Valitettavasti se ei hyödynnä tarpeeksi eksoottisia lähtökohtiaan.
Onnistunut jälleennäkeminen ei tuo zombitoimintakomediaan mitään uutta, mutta toisaalta miksi korjata jotain mikä ei ole rikki.
Periaatteessa tärkeitä arvoja saarnaava fantasiasota on tarkoitettu yleisölle, jonka keskittymiskyky… oi, värikästä!
Naisen vapautuminen johtaa tietysti miehen eksistentialistiseen kriisiin ja maailman uudelleenluomiseen Rax Rinnekankaan uutuudessa, jossa kuhisevat elementit vaikeuttavat kokonaisuudesta otteen saamista.
Leluelokuva matkii Legon vastaavia tuotteita mutta selvästi nuoremmalle yleisölle suunnatummin ja valitettavasti vähemmän mielikuvituksen lentoa osoittaen.
