Etsi
Jatko-osan humoristisessa linjassa ja mielikuvituksellisessa mittasuhteilla leikittelyssä ei oikeastaan ole muuta vikaa kuin että edellinen osa teki jo kaiken saman.
Kunnianhimoinen draama pyrkii käsittelemään niin monia erilaisia vieraantumisen teemoja, ettei saa käsiteltyä mitään niistä kunnolla.
Tyylitajuisen ensikertalaisen esikoispitkä muuttuu loppua kohti tutumman oloiseksi kauhuiluksi, mutta kokonaisuutena Hereditary – Pahan perintö on pitkästä aikaa häiriinnyttävin ja pelottavin Rosemaryn painajainen -variointi.
Vaarallisesti alentuvan rajoilla tasapainoileva elokuva peräänkuuluttaa ikäihmisten oikeutta aktiiviseen (seksi)elämään. Veteraaninäyttelijättäret kannattelevat helppoa komediaa.
Pikkukivan animaatioseikkailun jatko-osalta on päähenkilö ja samalla suunta hukassa.
Star Wars -universumia taustoittavan, periaatteessa turhan elokuvan olemassa olon oikeutus on Han Solon ja Chewbaccan ystävyyden synty.
Vuoden 2016 yllätysjättihitin jatko-osa on juuri sitä mitä siltä odottaakin, mutta se on onnistunut säilyttämään raikkauden ja tuoreuden niin, että paikoin se tuntuu jopa alkuperäistä paremmalta.
Täydellinen kauhuelokuva itseään toistavien jenkkiyliluonnollisuuksien ystäville, jotka eivät halua pelätä tai pelästyä.
Kevyt elokuva sodanjälkeisestä Britanniasta on turvallisen tuttu brittituotanto, joka kaikessa ennakoitavuudessaan jättää jälkeensä hyvää mieltä.
Enemmän väkeä, tuhoa ja kosmisia visioita kuin kaikissa aikaisemmissa Marvel-elokuvissa yhteensä. Jos niistä pitää, todennäköisesti rakastaa tätäkin.
Värikäs euroanimaatio ei ole koko perheen elokuva amerikkalaisten serkkujensa tapaan, vaan vedonnee parhaiten aivan pienimpiin katsojiin. Aikuisten kannattaa tankata kahvia ennen näytöstä.
Vanhemmat päättävät torpata tyttäriensä seksikokeilut hyvän maun rajat ylittävässä mutta siksi/silti toimivassa kohelluksessa.
Aikaisemminkin yhteistyötä tehneen tiimin rymistely onnistuu kitkemään hauskasta ideasta lähes kaiken viihdyttävyyden.
