Helen Mirrenin unelmarooli: makunautintoja kaikille aisteille

Helen Mirrenillä on unelmiensa rooli ruokaelokuvassa Herkullinen elämä, jossa hän esittää ranskalaista ravintoloitsijaa. Frankomaaniksi tunnustautuva Mirren kertoo suhteestaan ihailemaansa Ranskaan, sen ruokakulttuurista ja työskentelemisestä ohjaaja Lasse Hallströmin kanssa.

Teksti Johanna Juntunen, Los Angeles

Herkullinen elämä perustuu Richard Moraisin samannimiseen bestseller-romaaniin, joka kertoo upeissa puitteissa miten ruoka yhdistää ihmisiä. Niin kirjassa kuin elokuvassa käsitellään monia aiheita ruokakulttuurin puitteissa aina rasismista erilaisuuden hyväksymiseen ja mahdollisuuteen muuttaa itseään.

Lasse Hallströmin ohjaaman elokuvan taustalla vaikuttavat suuret nimet: sen ovat tuottaneet elokuvantekijä Steven Spielberg ja mediamoguli Oprah Winfrey yhdessä Juliet Blaken kanssa. Pääosissa nähdään Helen Mirren (The Queen, Hitchcock, Viimeinen asema), Manish Dayal (90210– ja Good Wife -tv-sarjat), Charlotte Le Bon (Yves Saint-Laurent, Mood Indigo) ja Om Puri.

Itsepäinen, virkaintoinen ja kaavoihin kangistunut Madame Mallory (Mirren) on gourmet-ravintola Le Saule Pleureurin johtaja, joka on kauhistunut kadun toiselle puolelle avatusta intialaisesta ravintolasta. Mallory pitää mausteiden yltäkylläisyydeltä tuoksuvaa ja maistuvaa väriläiskää häpeäpilkkuna verrattuna ranskalaisen keittiön hienostuneisuuteen.

– Vaikka taistelu näiden kahden ravintolan välillä tapahtuu sivistyneessä yhteiskunnassa, kyse on silti sodasta, Mirren vakuuttaa Los Angelesissa.

Madame Mallory on huippuammattilainen, jonka tavoitteena on saada ravintolalleen toinen Michelinin tähti.

– Hän on suuri kala pienessä lammikossa eli maassa, jossa ruokaan suhtaudutaan erittäin vakavasti. Mallory on täysin omistautunut ravintolalleen, mutta siitä on tullut hänen koko elämänsä. Ruoka on hänelle paitsi tulonlähde, myös suuri osa kulttuuria. Ranskalaiset samoin kuin italialaiset suhtautuvat ruokaan hyvin vakavasti.

Mirren mainitsee esimerkkinä tyypillisen ruokapöytäkeskustelun.

– Illallista ennen ja sen alkupuolella keskustellaan, mistä kala on peräisin, miten se on valmistettu, lisukkeista, joita tarjoillaan sen kanssa, ja kaikesta muusta annokseen liittyvästä. Toisen ruokalajin aikana aletaan puhua seuraavan päivän ruokailusta, mihin ravintolaan kukakin on menossa ja miksi. Ruokailun aikana ei puhuta mistään muusta kuin ruoasta. Jos tapaa italialaisen, eikä tiedä, miten aloittaisi keskustelun hänen kanssaan, pelkkä kysymys paikallisesta juustosta saa hänet puhumaan tuntikausia. Ruoka on elämä.

Näyttelijä kieltää olevansa ruokasnobi tai edes suhtautuvansa siihen kovin vakavasti.

– Ruoka on minulle polttoainetta. Syön ja jatkan päivääni. Olen siinä mielessä tyypillinen britti. Toisinaan on tietysti mukavaa mennä hienoon ravintolaan, jossa kaikki on viimeisen päälle. Pidän kuitenkin enemmän tavallisesta arkiruoasta. Kaipaamme välillä yksinkertaista ruokaa, joka muistuttaa meitä lapsuudestamme. Niitä makuja emme koskaan unohda. Yksi elokuvan viehättävimmistä lausahduksista onkin “jokainen suupala vie sinut kotiin”.

Vaikka Mirren ei itse viihdy keittiössä, hän vertaa ruoanlaittoa taiteeseen.
– Arvostan ruokaan liittyvää taiteellisuutta, kokkien intohimoa käyttää täydellisiä raaka-aineita ja valmistaa niistä fantastisia makuyhdistelmiä. Ruoanlaitossa tarvitaan mielikuvitusta, innovatiivista ajattelua ja paljon työtä. Sitä voi siinä mielessä verrata näyttelemiseen, joka vaatii elinikäisen omistautumisen, Mirren ylistää.

Mirren ihastui Ranskaan ja ranskalaiseen kulttuuriin jo nuorena ja vietti aikoinaan vuoden maassa näytellen kokeellisessa teatteriryhmässä. Rooli Herkullisessa elämässä sopi hänelle täydellisesti.

– Ranska oli suurin syy, miksi halusin olla tässä elokuvassa. Olisin toivonut, että hahmoni olisi puhunut enemmän ranskaa, sillä puhun kieltä hyvin. Tämä oli loistava tilaisuus, sillä olen aina halunnut olla ranskalainen näyttelijä, mutta suuri osa ranskalaisuutta karsittiin Mallorysta, harmittelee Mirren.

Elokuva kuvattiin pienessä Saint-Antonin-Noble-Valin kylässä Etelä-Ranskassa, missä on kuvattu myös Cate Blanchettin tähdittämä elokuva Charlotte Gray (2001).

– Alue on minulle hyvin tuttu, sillä minulla on talo Etelä-Ranskassa, enkä ole viettänyt missään muualla niin paljon aikaa kuin siellä. Alue on todella upea maisemineen, ravintoloineen ja toreineen.

The Queen -elokuvasta Oscar-palkinnon saanut Mirren tuo aina roolihahmoistaan esiin pieniä nyansseja, jotka herättävät hahmot henkiin. Näyttelijä myöntää tarkkailevansa tavallisia kadun ihmisiä ja lainaavansa heidän piirteitään.

– Ilman muuta. Esimerkiksi tämän elokuvan kohdalla matkustin paikan päälle viikkoa ennen kuvauksia. Seurasin paikallisia ihmisiä ja opiskelin heidän maneereitaan. Huomasin hauskoja yksityiskohtia, joita päätin käyttää Malloryssa. Jos esitän unkarilaista, toimin samoin. Tämä on mielestäni tärkeä osa taustatyötä.

Kuvauksissa oli kansainvälinen ilmapiiri, sillä työkielinä puhuttiin englantia, ranskaa, hindiä ja ruotsia.

– Lassella oli ruotsalainen kuvausryhmä, joka puhui keskenään ruotsia, eikä kukaan muu tajunnut, mitä he sanoivat. Se oli kuitenkin hänelle hyvä ja toimiva ratkaisu.
Mirren nautti työskentelemisestä Hallströmin ohjauksessa.

– Hän on mitä ihanin ja positiivisin ohjaaja. Tällaisen elokuvan tekeminen on paljon haastavampaa kuin voisi kuvitella. Se on kuin kohokkaan tekeminen. Kohokas lässähtää hyvin helposti. Sen pitää olla ilmava, mutta tarpeeksi tiivis pysyäkseen koossa. Elokuvan puitteissa näiden vaatimusten saavuttaminen on hyvin vaikeaa ja teknisesti monimutkaista. Lasse on kuitenkin erittäin älykäs individualisti, joka loi kuvauspaikalle kevyen tunnelman, mutta piti samalla näyttelijät varpaillaan.

Aiheeseen liittyvät elokuvat

Aiheeseen liittyvät jutut