Jurassic Worldin nousu ja tuho – voidaanko dinosauruksia pelastaa, ja millainen hinta siitä pitää maksaa

Vuoden 2015 Jurassic World herätti Jurassic Park -franchisen henkiin lähes 15 vuoden tauon jälkeen. Jurassic World: Kaatunut valtakunta jatkaa tarinaa muutamaa vuotta edellisen osan tapahtumien jälkeen. Isla Nublar ja sen esihistorialliset asukit ovat vaarassa, mutta voidaanko ne pelastaa ja malttaako ihmiskunta vieläkään olla sorkkimatta luonnonjärjestystä?

15.6.2018 09:00

Sellaiset elokuvat kuin Orpokoti, Selviytyminen ja A Monster Calls ovat lyhyessa ajassa tehneet Juan Antonio Bayonasta nimiohjaajan, joka valkokankaalla hallitsee jännityksen, monitasoiset hahmot ja syvät tunteet. Alusta asti Jurassic Park -elokuvia fanittanut espanjalaisohjaaja pääsi muokkaamaan dinosauruksia haluamaansa suuntaan.

– Valmistauduin katsomalla uudelleen kaikki Jurassic-elokuvat ja lukemalla Michael Crichtonin kirjat. Yritin taaksepäin katsomalla saada kuvaa siitä missä olen nyt. On joitakin elokuvia, joita usein katson miettiessäni kuvauksia. Haen niistä inspiraatiota uudelleen ja uudelleen. Jotkut niistä ovat Steven Spielbergin elokuvia. Rakastan Kolmannen asteen yhteyttä. Katsoin hänen Indiana Joneseitaan ja muita seikkailuelokuviaan.

Bryce Dallas Howardin Claire Dearing oli Isla Nublarin tiukka toiminnanjohtaja. Nyt hänen suhtautumisensa dinosauruksiin on muuttunut ja hän johtaa operaatiota, jonka tarkoitus on pelastaa ne laavan tieltä.

– Hänen tarkoituksensa ja perspektiivinsä ovat muuttuneet, mutta hänen luonteensa on sama. Hän on edelleen löytänyt tiensä johto- ja auktoriteettiasemaan. Elokuvien välissä hänestä on tullut aktivisti, hän on perustanut Dinosaur Protection Group -järjestön varmistaakseen, että dinosaurukset saavat saman suojelun kuin mitkä tahansa muut uhanalaiset eläimet. Owen ja moni muu puolestaan uskoo, että luonnon pitäisi antaa kulkea omia latujaan.

Muutos on ollut myös fyysinen.

Jurassic Worldin lopussa hänellä oli parempi yhteys sisimpäänsä ja naisellisuuteensa. Ensimmäisessä osassa minulla esimerkiksi oli hyvin tiukka ja tarkka kampaus, nyt tukkaani ei ole värjätty ja halusin pitää sitä vain poninhännällä. Claire on nyt maanläheisempi ja vähemmän pikkutarkka, Howard kuvailee.

Musiikkia esihistoriasta

Bayona on havainnut musiikin käytön auttavan kuvauspaikoilla.

– Olen tunne edellä menevä ohjaaja, ja joskus musiikki on paras tapa kommunikoida haluamaani. Tiedän melodian perusteella mitä tunnetta haen. Olen myös elokuvamusiikin ystävä ja minulla on valtava kokoelma. Mietin usein elokuvaa valmistellessani etukäteen musiikkia, ja tiedän millaisen tunnelman haluan kuvauspaikalle. Musiikki voi auttaa näyttelijöitä mutta luo myös yleistä tunnelmaa. Tunteikkaissa kohtauksissa voi nähdä kuinka näyttelijät lähtevät seuraamaan musiikkia. Myös muu työryhmä keskittyy kameran edessä tapahtuvaan.

Bayona jatkoi Steven Spielbergin perinnettä soittaa dinosaurusten karjahduksia kuvauspaikalla.

– Minulla oli soitin valmiina koko ajan. Näyttelijät olivat vain tyytyväisiä, kun yllätin heidät välillä ja pidin heidät varpaillaan soittamalla karjahduksia varoittamatta.

– Varastan kyllä idean, kun itse ohjaan taas! intoilee Howard. – Bayona osaa hyvin englantia, mutta tässä on joka tapauksessa kyse tarinankerronnasta ja kommunikaatiosta. Me emme puhu espanjaa, joten käännöksessä saattaa kadota vivahteita. Mutta kun hän soitti musiikkia harjoituksissa, ymmärsimme heti kohtauksen rytmin, sävyn ja energiatason, oli se sitten tunteellinen, pelottava tai voitonriemuinen.

Kaatuneen valtakunnan ensimmäisenä kuvauspäivänä soi tietysti John Williams.

– Ei tätä olisi voinut aloittaa ilman sitä. Sillä oli välitön vaikutus ryhmään.

Bayona valmistelee väliaikaisen ääniraidan helpottamaan leikkausta, mutta hänen käyttämänsä säveltäjä Michael Giacchino tietää muutenkin mitä elokuva kaipaa.

– Puhuimme Michaelin kanssa paljon Williamsista mutta myös Bernard Herrmannista, joka työskenteli Alfred Hitchcockin kanssa. Hän sävelsi musiikkia hirviöleffoihin kuten Ray Harryhausenin elokuviin ja halusin samaa tunnelmaa ja äänimaailmaa. Sanoin ajatelleeni Jules Vernen kirjaan perustuvan Salaperäisen saaren musiikkia ja hän sanoi ”Minä myös!”. Olimme kumpikin päätyneet samoihin ääniraitoihin jo etukäteen!

Suosikkisauruksia

Kaatunut valtakunta on Bayonan ensimmäinen amerikkalainen studioelokuva.

– On tiettyjä asioita, jotka ovat tärkeitä, koska tämä on Jurassic-leffa. Niillä on oma dna:nsa, ja on ymmärrettävä sitä ja studiota sen takana. Halusin olla uskollinen aikaisempien elokuvien perinnölle. Halusin tehdä parhaan mahdollisen Jurassic-elokuvan, en henkilökohtaista elokuvaa itselleni.

– Jotenkin automaattisesti tiesi oikean tavan toimia, sillä rakastan Jurassic-leffoja ja olen nähnyt alkuperäiset niin monta kertaa. Samalla Colin [Trevorrow] kehitti uusia, jännittäviä ideoita franchisea varten ja joitakin yllätyksiäkin. Tarina tosiaan ottaa askeleen eteenpäin.

Lähtökohdakseen Bayona otti lasten loppumattoman kiinnostuksen dinosauruksia kohtaan.

– Iso osa siitä tulee dinosaurusten ulkoasusta. Keskustelin ILM:n efektityyppien kanssa mahdollisuudesta tuoda niihin lisää väriä. Niinpä lisäsimme dinoihin väriä ja tekstuuria. Suunnittelimme myös uusia dinosauruksia ja menimme niiden kanssa vieläkin pidemmälle.

Howard piti siitä, että monet dinosaurusefektit olivat fyysisiä pelkän cgi:n sijaan.

– En ehkä näytellyt oikean eläimen kanssa, mutta kymmenen miestä ja naista herätti ne henkiin. Kun kohtausta käydään läpi tarpeeksi monta kertaa, siitä tulee oikea eläin. Niihin jopa luo tunnesiteitä! Blue on ehdoton suosikkini. Kolmososasta pitäisi tulla Bluen elokuva!

Ohjaaja ei halua tehdä juonipaljastuksia kertomalla omaa suosikkidinoaan.

– Kunhan näette elokuvan, tiedätte kyllä mikä se on. Kukin Jurassic-elokuva muistetaan tietystä dinosauruksesta ja tein parhaani, että tämänkin tulokas olisi ikimuistoinen. Ei siitä sen enempää, mutta sen voi kyllä nähdä trailerissa.

Kaaos kutsuu

Edellisen osan päähenkilöiden lisäksi mukana on ikoninen hahmo menneisyydestä. Jeff Goldblumin esittämä matemaatikko Ian Malcolm oli tärkeä hahmo kahdessa ensimmäisessä Jurassic Park -elokuvassa 1990-luvulla. Nyt Goldblum tekee paluun meemilegendaksikin muodostuneeseen rooliinsa.

– Aikaisemmista osista tutut hahmot, paikat, vuorosanat ja esineet herättävät heti muistijälkiä, ja oli mahtavaa saada tuoda niitä uuteen elokuvaan. Jeff Goldblumin tapauksessa on ymmärrettävä, että kyseessä on trilogian toinen luku. Edellisen elokuvan seuraamukset jatkuvat mutkikkaampina ja vaarallisempina. Ja kun asiat mutkistuvat, tarvitaan tohtori Ian Malcolm kertomaan mikä on oikein. Hän on järjen ääni, Bayona maalailee.

– Jeff on mahtava! Halusin koko ajan, että yhteiset kohtauksemme etenisivät nopeammin ja pääsisimme tappelemaan. Clairen ja tri Ian Malcolmin näkökulmat ovat niin erilaiset ja väittelyt niin kiivaita. Ja Owen siinä välissä katsomassa meitä kuin tennisottelua…, Howardkin hihkuu.

Goldblum itse kertoo olleensa ällikällä lyöty, kun häntä pyydettiin mukaan ja leijuneensa sitten ilmassa ilosta. On vaikea kuvitella, että selvittyään dinosaurusten kynsistä täpärästi kahdesti tohtori Malcolm haluaisi enää palata niiden pariin.

– Ei ilman hyvää syytä. Ehkä hän uskoo voivansa antaa jotain hyödyllistä. Hän rakastaa kaikenlaisia luojanluomia. Ehkä häntä kiinnostaa nähdä mitä uusia ilmenemismuotoja kaaos ja ihmisten hulluus saavat. Ehkä parin vuosikymmenen takaiset tapahtumat ovat tehneet hänestä oudon pelottoman, Goldblum vihjailee.
Ohjaajaa näyttelijä ei voisi kehua enempää.

– Olin kyllä pitänyt kaikista hänen aikaisemmista elokuvistaan, mutta kun päädyimme työskentelemään yhdessä, hän osoittautui valtavan määrätietoiseksi, intohimoiseksi, nerokkaaksi, tyylitajuiseksi, iloiseksi ja ystävälliseksi! Anteeksi, jos hehkutan.

Voisi kuvitella, että on helppoa päästä takaisin jo näyttelemänsä hahmon nahkoihin, mutta Goldblum ajattelee asiaa eri tavalla.

– Näytteleminen on kaiken vievää, mukaansatempaavaa vakavaa leikkiä. Vanhan kunnon tohtorin esittäminen mahdollisimman ideaalisesti on aina yhtä haastavaa kun minkä tahansa muun roolin.

Goldblum pohti mitä Malcolm on mahtanut vuosien varrella tehdä.

– Katsotaanpa. Hän on kirjoittanut uusista matemaattisista teorioista ja malleista, upean tieteen käytön eettisyydestä, kunnioituksesta kaikkea elämää kohtaan ihmeellisellä planeetallamme, uusista ja innovatiivisista tavoista suojella ympäristöä. Ja runoutta. Hän on jatkanut mahtavan tyttären tukemista kasvamisessa vapaaksi ja vahvaksi. Kokemiensa ikimuistoisten seikkailujen johdosta hän elää vahvasti tässä ja nyt.

Veteraani ei tuntenut oloaan ulkopuoliseksi, vaikka oli yhden elokuvan takaa-ajoasemassa muihin päähenkilöihin nähden.

– Bryce ja Chris [Pratt] ovat ihastuttavia ja saivat minut tuntemaan itseni tervetulleeksi, ja koko työryhmä kihisi energiaa ja luovaa taikuutta. Kunnioitan heitä suuresti. Tajusin myös miten ikävä minulla oli ollut Geraldine Chaplinia, jonka kanssa tein pari elokuvaa 70-luvulla. Hän on ihana.

Goldblum rakastan improvisaatiota, mutta hänen mukaansa mainiosti rakennettu käsikirjoitus ei sitä kaivannut.

– Saatoin silti hieman maustaa sitä. Ripaus persiljaa tänne, appelsiininviipale tuonne.

Uusia lapsuudentraumoja

Ohjaajaa ei häirinnyt lainkaan, että hän joutui työstämään jo olemassa olevia hahmoja.

– Meidän ei pitänyt harjoitella päähenkilöiden välistä suhdetta, koska se oli rakennettu jo edellisessä. Oli silti kiinnostavaa viedä heidät uuteen paikkaan ja mielestämme onnistuimme. He ovat kypsyneet mutta eivät enää yhdessä. Claire kuitenkin tarvitsee Owenin erikoistaitoja pelastaakseen saaren dinosaurukset. Nyt Claire ottaa ohjat ja vakuuttaa Owenin paluun välttämättömyydestä, mikä herättää ensimmäisen osan mainion kemian.

– Chris on mahtava, meillä oli tasa-arvoinen kumppanuus, ja niin ei aina ole. Oli mukavaa, että vaikka elokuva keskittyy suhteeseemme, se ei ole pelkkää alkaako-ne-eikö-ne-ala-vääntöä vaan he ratkaisevat ongelmia yhdessä ja heidän luonteensa joko auttavat tai vaarantavat selviytymistä, Howard kertoo.

Howard kertoo, että ohjaajanvaihdoksen huomasi elokuvan sävyssä.

– J.A:n töissä on aavemainen tunnelma, niissä on mysteerin tuntua. Hän on myös erittäin visuaalinen ja elokuvallinen. On hienoa, kun toimintaseikkailun panokset kasvavat yhtäkkiä.

Jännityselokuvistaan tuttu Bayona halusikin tarinaan lisää pelkoa.

– Muistan millaista oli kohdata T-Rex ensimmäisessä elokuvassa tai se raptor-kohtaus keittiössä. Kaikki rakastavat niiden jännitystä ja halusimme mukaan samanlaista pelkoelementtiä. Tuskin maltan odottaa, että kaikki on valmista, sillä niiden kohtausten katsomista hauskempaa on vain niiden katsominen yleisön kanssa!

Haastattelut ja kuvat: © Universal Pictures International

Lisää luettavaa